Case closed

Posted on elokuu 29, 2011 Kirjoittanut

22


Mysky on laantunut ja pöly laskeutunut. Ilmassa leijuu kuitenkin vielä kysymykset; minne mies ja tekstit katosivat ja miksi?

Kohua aikaansaanut jäsenemme irtisanoi itsensä Badass-ryhmästä ja poisti omat blogi-päivitykset, sekä kaikki häntä ja hänen viimeisintä kirjoitustaan koskeneet kommentit. ”Jos ei voi kirjoittaa rehellisesti mitä ajattelee, niin parempi olla kirjoittamatta kokonaan”.

Badass-porukan vetäjänä koen tämän menetykseksi sekä pettymykseksi. Tiimi menetti asenteikkaan ja kovaluontoisen hc-bodarin, jolle tämä laji on elämäntapa. Pettynyt olen kyseisen henkilön päätökseen, mutta yritän ymmärtää sitä.

Sitä mitä en ymmärrä, on se jumalaton kohu minkä hänen kirjoitus sai aikaiseksi. Miksi moinen juttu sai niin paljon huomiota ja miksi niin useat ottivat hetken tunnekuohuissa kirjoitetun tekstin niin henkilökohtaisesti. Eräskin tuttavani tuli tohkeissaan avautumaan, kuinka hänen siskonsa oli suorastaan järkyttynyt tekstistä. Kysyessäni miksi, tuttavani kertoi siskonsa perseen olevan leveä kuin puimakone, vaikka hän käy kerran viikossa kuntosalilla. Nyt hän ei kuulemma halua käydä enää edes sitä kertaa. Menin sanattomaksi.

Toinen asia jota en ymmärrä, ovat väitteet lajia mustamaalaavasta kirjoituksesta. Useiden vuosien työ lajin ja sen harrastajien maineen eteen vedettiin joidenkin mielestä kerralla alas viemäristä. Kuinka voimailulajeja – ei siis ainoastaan kehonrakennusta – harrastava ja niin sanotusti pystymetsästä ilmestynyt kaveri voisi yhdellä kirjoituksella tuhota koko lajin eteen tehdyn työn? Ei sitten mitenkään. Mutta vahvistiko hän streotypioita? Varmasti, mutta mitä sitten!

Kehonrakentajat ovat friikkejä. Tämä on äärilaji ja elämäntapa. Teemme duunia 24h ja kaikki tekemisemme mitataan sen mukaan, mikä vaikutus sillä on lajin harrastamiseen. Emme me ajattele normaalisti, koska se ei riitä kasvattamaan normaalia suuremmaksi. Ja mitä tulee läskiin, niin se on vihollisemme siinä missä kataboliakin. Se, että pystymme noudattamaan ruokavaliota vuosien ajan ja treenaamme ajasta ja paikasta riippumatta lähes päivittäin, tekee meistä friikkejä. Jotkut eivät näe siinä järkeä, vaikka kadehtivatkin lopputulosta. Useimmat eivät edes kadehdi.

Kehonrakennus ja sen asettamat rajoitteet muokkaavat myös ajatusmaailmaamme. Meidän silmissä lihavat edustavat sitä itsekurittomuutta ja aikaansaamattomuutta, jota vastaan me taistelemme. Meidän mielestä itseään ei pidä hyväksyä sellaisena mikä on, koska se olisi luovuttamista. Kuulostaa ehdottomalta, mutta se on ainoa tapa toteuttaa tätä lajia – ja toteuttaa itseään.

Lasse Mårtesson lauloi joskus, että kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Meille kaikki paitsi kehonrakennus on turhaa. Ja turhimpana pidän lihavia vastaan sotimista, sillä meidän mittapuussa he ovat jo hävinneet.

Advertisements
Posted in: Uncategorized