Tuli se tilinpäätöskin vielä!!

Posted on maaliskuu 15, 2011 Kirjoittanut

1


Huomenta,

Se ois ensimmäinen hyvin ravittu yö takana ja tänään on suuri päivä: Eepee täyttää 28-vee! Ei pääse tällä kertaa sanomaan ettei tunnu missään, olo on nimittäin ennemminkin kuin 128-vuotiaalla! Todella pitkä tauti ja sairastelu vei voiton hommasta, mielekkyyden se tappoi jo viikkoja sitten, mutta nyt se vei mahdollisuudenkin, mahdollisuuden kisata ja ehkä jopa vähän säväyttää (olipas se kuin kuolinilmoituksesta)?!?

Todellakin, kaikkien tautien ja kolotuksien keskellä ajauduin taas samaan kierteeseen, jossa olin kerran ollut ennemmin ja vakuuttanut etten enää koskaan siihen paskaan lohkea; unilääkkeisiin! Nyt kun kisat on kerran kisattu ja vitamiinit niiltä osin syöty, en koske niihin enää pitkällä tikullakaan. Se on Heidinkin vähimmäisvaatimus. Muutenkin sitoudun projekteihini 100%, joten jos kerta ei kisata niin ei mitään turhaakaan oteta. Se on kaikki tai ei mitään. Ensimmäinen yö meni kevyesti pelonsekaisissa merkeissä. Heräsin eilen aamulla klo 4 ja illalla koitin valvoa myöhään, että saan luonnollisen unen tulemaan. Siinä vaiheessa kun kello oli aamulla yli viiden alkoi hieman tuntua pahalle: sydän hakkasi, korvissa jytkytti ja hengitys tuntui kuumottavalle, eikä unta todellakaan kuulunut. Kävi siinä Tenoxit pari kertaa mielessä, mutta kuten sanoin: Ei enää. Taisin nukahtaa joskus puoli kuuden jälkeen ja tuntia myöhemmin heräsin kauheaan oloon, parempi siis hereillä.

Tällä hetkellä on prioriteetit siis siirretty siihen, että saadaan ukko takaisin kuntoon ja työkykyiseksi. Pitäisi se yksi talokin pystyä rakentamaan ja se on vaikeaa vuodeosastolta käsin. Tämän käsitin jo kauan sitten, mutta niin kauan kuin oli toivoa oli yritystä. Eilen sairaslomaa jatkettiin ja treenaamattomuus olisi tullut auttamattomasti liian pitkäksi. Ei olisi jäänyt enää tarpeeksi aikaa tehdä menetettyä kuntoa takaisin puhumattakaan kisakunnosta! Onneksi Mikkokin totesi tämän, nimittäin olisinhan minä sinne saattanut väkisin nilkuttaakin jos joku muu ei olisi sanonut: ”ei toimi/toinna enää”.  Sinne on turha lähteä nilkuttamaan ja selittelemään jälkikäteen, että olin kipeänä  jne., jne.. Tämä olisi muitakin kisaajia kohtaan väärin.

Tein jutun myös Bodylehden nettilehteen, siinä jutussa keskitytään enemmän fyysiseen romahdukseen, tämähän on enemmän tälläistä pään sisäistä lätinää. Enemmän kirjoitan kun hieman toivun tästä järkytyksestä ja laitan joitain kuvia matkan varrelta.

Pahinta tässä on tunne, että on pettänyt ihmisten odotukset. Tämä on hieman outoa lajissa, joka keskittyy kirjaimellisesti oman navan tuijotteluun, on täysin itsekäs ja jota harrastetaan itsekkäistä syistä. Toivottavasti tämä onkin oman pään sisäinen juttu ja taistelu.

Loppuun vielä ystäville ja kylänmiehille: Tämän asian tiimoilta minulle ei nyt kannata soitella ja pahoitella saati ihmetellä, ei ole ehkä vastaanotto vielä kovin lämmin 😉 Toki muuten puhelut kavereilta on edelleen tervetulleita..

Advertisements
Posted in: Uncategorized