Tilinpäätös(kö)? Ei vielä!

Posted on maaliskuu 11, 2011 Kirjoittanut

2


Kaupoilla

Moi!

Nyt tulee sekalaista tekstiä meikämannen elämästä ja saatetaanpa vähän sivuta jalkatreenejäkin, ”yleisön”pyynnöstä..

Tilannehan on nyt se, että ehdin käydä tiistai-iltana yhden kevyen yläkropan jumpan tekemässä. Jo kotoa lähtiessä tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Hengitysteitä kuumotti, palelti ja hapen saanti oli vaikeaa ym. pientä kivaa! No, salilla henki kulki tosi surkeasti ja näytin sisälle mennessä enemmän vesipallolle kuin kilpakehonrakentajalle 😦 Viikon ainut kohokohta olikin varmaan se kun treenin aikana suurin osa nesteestä oli ajettu lihakseen, paineet oli järkyttävät ja kuntokin kohtalainen ottaen huomioon 2 viikon totaalitauon.. Tähänpä ne ilonaiheet sitten tällä viikolla jäikin.

Keskiviikkona menin kouluun ja oli pakko alistua samassa rakennuksessa sijaitsevalle lääkäriasemalle. Terveeksi en ollut siis tullut, vaikka miten kovasti sitä toivoin. Perinteisten verikokeiden oton ja nieluviljelyn jälkeen oli syykin selvillä: minulla kuulemma on angiina! Koskaan ennen en ole kyseistä tautia sairastanut, joten otettiin se sitten tähän saumaan kun ei ollut parempaakaan laittaa PRKL! Treenaamaan pääsee taas ensi viikon puolesta välistä…

Mitä tämä teki sitten päälle? Ensimmäinen reaktio oli, että nyt se on sitten tässä. Olihan treenaamaan pääsemistä odotettu jo lähes pari viikkoa ja monesti todettu et nyt se kunto ei kestä enää yhtään sairastumista! No sieltä se uusi sairastuminen sitten kuitenkin tuli joten se siitä! Syömään en kuitenkaan sortunut…

Torstaille sovimme Mikon kanssa treffit ja puhe oli että ihmetellään tätä katastrofia, kunnon mukaan tehdään sit päätöksiä jatkosta. Olin noin 99%:n varma että kunto on romahtanut ja olen aivan paska :). Tässä vaiheessa oli todella hyvä  olla joku takamies pelissä mukana, sillä Mikko oli sitä mieltä ettei ole vielä aika paiskata lusikkaa nurkkaan. Rasvat on suurelta osin polteltu ja neste tottakai vaivaa koneessa kun antibiootti on päällä, mutta muuten kaikki suht OK. Päiviäkin on vielä huimat 38 kisaan kun pääsee uudestaan treenaamaan. Nyt alkaa taas taistelutahto herätä, tehdään ne lihat takaisin mitä ollaan menetetty ja poltetaan se rasva pois!! Ei sitä ennenkään ole mitään ilmaiseksi saatu, saatana!

Sitten itse asiaan eli jalkatreenien pariin. Tuo treenipäivä, joka vituttaa ja ahistaa jo etukäteen?? Vai päivä, jonka jälkeen tiedät antaneesi kaikkesi ja ettei siihen olisi kaikki pystyneet?

Minun jalkani on aina laahannut todella pahasti perässä, jos vertaa muuta kroppaa, ja tähän todellisuuteen taisin herätä ekan kerran oikeasti 2007. Silloin jo minua viisaammat koitti ohjeistaa tekemään todella syviä suorituksia prässissä, kyykyssä jne. Ja minä olevinani uskoin, kumma kyllä painot oli edelleen todella hirveät.. 2009 jalkatreenini koki suurimman mullistuksen, josta kehitys alkoi toden teolla! Aloin treenata etureidet ja takareidet peräkkäisinä päivinä! Tämä mahdollisti sen, että massaliikkeissä aloin todella tunnustella kyseisenä päivänä harjoitettavaa lihasta. Esim. pyrin tekemään prässin puhtaasti etureisille ekana päivänä ja seuraavana päivänä takareisille. Se, millä itse sain tuntuman oikeaan paikkaan on etukäteisväsytykset, todella syvät liikeradat, ikinä ei ihan ylös asti eli pidetään jännitys kokoajan päällä ja törkeä intensiteetti!

Alla  esimerkki etureisipäivistä,  joita olen nyt tehnyt eri variaatioilla viimeisen vuoden:

-reidenojennus, ensin lämmittelyt ja sen jälkeen 5-6 työsarjaa, toistot yli 10, teen monesti ekassa sarjassa monta peräkkäistä tiputusta. Palautukset 30-45 s.

-prässi, 3 sarjaa, todella alas laskut, perse nousee penkistä, naurettavat painot n.200-250kg, toistoja 8-12, ole rehellinen ja tee syviä oikealla lihaksella. Palautukset n. 1min. On turha huutaa, että jalat kasvaa liikeradalla millä hyvänsä ku on 600kg kiinni tai jotain. Toisilla kasvaa, toisilla ei. Jos kuulut niihin kellä ei, niin nöyryyttä ja painoja alas!

-kyykkykone, suoraan prässin perään superina, toistoja n.10-15 ja pohjaan, eikä huilata ylhäällä! Tai vaihtoehtoisesti hack-kyykky, jos teen hackin niin en yleensä tee sitä superina vaan erillisenä liikkeenä, toistot taas siellä +10, yläasento ”vajaaksi” ja pohjasta haku.

-jos olen ollut laiska ja tehnyt vain hackin ja siinäkin 2 sarjaa, niin rankaisen loppuun joko askelkyykyllä tai omalla suosikilla: Ota jostain tolpasta kiinni ja nojaa vähän taaksepäin, sitten kyykkyjä omalla painolla ja koittaa eristää etureisille. Yleensä en saa enää kuin jonkun 8-12 toistoa, 3 sarjaa.

-reidenlähennys, tämä ”akkojen liike” on aina mukana, 3 sarjaa ja palautukset n.30 s.

-pohkeet

En tiedä, oliko tässä kenellekkään mitään uutta ja suurin ongelma monella varmaan onkin liian isot painot ja oikean tuntuman puute. Jalkoja ei varmaan voi edes treenata liikaa eikä varsinkaan liian kovasti joten kivunsietokyky on todella isossa roolissa. Silloin kun oppii eristämään liikkeen oikealle lihakselle, sitä kipua vaan ei tarvitse tuntea koko kehossa 🙂

Kyykkyä en käytännössä tee ollenkaan, korkeintaan joskus todella harvoin ja silloinkin etukyykyn. En siksi, ettei se olisi hyvä jalkaliike vaan siksi, että se ei koskaan ole tuntunut luontaiselle ja olenkin vaan saanut sillä olkapäät ja niskan kipeäksi. Onneksi olen löytänyt tavan jolla saan näitä tikkuja kehitettyä ilmankin…

Mainokset
Posted in: Uncategorized