Yksi kondis, kiitos!

Posted on maaliskuu 4, 2011 Kirjoittanut

1


Olen viime aikoina kiinnittänyt huomioni useisiin laihdutuskampanjoihin ja varsinkin maksullisiin sellaisiin. Laihduttamista mainostetaan erilaisten massoja houkuttelevien rasvanpolttotempausten nimissä, vaikka kyseessä on puhdas laiskojen losoperseiden rahastus eli bisnes. Jengi maksaa sinänsä pieniä summia, mutta he maksavat senkin usein pelkästä kopioidusta paperista ja muutamasta hilseen yli menevästä ohjauksesta. Totuus kuitenkin on, ettei kondista voi ostaa, se pitää itse rakentaa.

Kansanterveyden edistämiseksi naamioidut rasvanpoltto- tai paremminkin nesteenpoistotalkoot toistuu aina vuoden alussa, kun ihmiset ovat turhautuneita ja masentuneita. Lupaus paremmasta elämästä 5kg kiloa kevyempänä kuulostaa nopealta ja helpolta ratkaisulta ulkonäköongelmiin. Todellisuudessa tuo viisi kiloa lähtee halutessa jo viikossa ja siitä suurin osa pelkästään nesteenä hiilareiden ja suolojen vähentyessä. Yksikään yritys ei kerro mitään sellaista, mitä ei jokainen itse voisi järkeillä. Vai onko jengi oikeasti niin vitun tyhmää, että jonkun pitää sanoa erikseen mitä pitää syödä, jotta pysyy kondiksessa. Netistä löytyy viidessä minuutissa ilmainen ruokavalio ja treeniohjelma. Ja jokaisen normaalin ihmisen maalaisjärki jo riittää yksistään kertomaan, että hampurilaiset, makkara, leivonnaiset, makeiset yms. lihottaa ja pelkästään niiden poisjättämisellä laihtuu tuon ”hurjan” 5kg kuukaudessa mitä monet laihdutusohjelmat mainostavat – ellei enemmänkin.

Ja mitä tulee treeniohjelmaan, niin pelkkään painon pudotukseen ei tarvita personal traineria. Saliharjottelu ei todellakaan ole ydinfysiikkaa, vaan apinoimalla ja aktiivisella tiedon hakemisella pääsee kuukaudessa pidemmälle kuin yhdenkään FAF:in ohjaajan taluttamana – sekä säästää omaisuuden. Ja asenteella suoritettu hikijumppa, tehtiin se sitten salilla, ohjatussa ryhmäliikunnassa, lenkkipolulla tai missä vain, polttaa energiaa enemmän kuin suunnistaminen kuntosalilla nokka hävyttömän kalliissa valokopiossa kiinni, jolloin ainoa kohta missä hiki on tullut otsalle on ollut maksaminen.

On toki totta, että jotkut meistä tarvitsevat enemmän potkuja perseelle kuin toiset. Ratkaisuksi tähän ongelmaan suosittelen etsimään tuttavapiiristä hieman itseään edellä olevan treenikaverin. Mikään ei motivoi suomalaista paremmin kuin kilpailuvietti ja kateus!

Toinen turhuuden rovio, jolla rahaa voi polttaa on fysioterapia. Minulle määrättiin kintun kuntouttamiseen 10 käyntiä fyssarilla. Leikkauksesta on nyt reilu kuukausi ja olen jo polkenut stepperiä ja laskeutunut jopa rappusia vuoroaskelin. Kuntoutuksen suoritan omalla tahdillani ja tiedoillani, sillä lääkäriaseman fysioterapeutti olisi aloittanut homman aivan alusta, perehtyen ensin vamman laatuun ja sen aiheuttamaan liikuntarajoittuneisuuteen. Mitä vittua meikäläinen hyötyy siitä, että vakuutusyhtiö maksaa jollekin fyssarille/laitokselle vamman laatuun perehtymisestä ja sen arvioinnista sekä hoitosuunnitelman tekemisestä. Olisi kuitenkin sata varmaa, että tavisfyssarin arvioinnit kuntouksesta menisi perseelleen. Olen jo lähtökohtaisesti pidemmällä mitä normaali narukäsi, joka ei edes tiedä montako päätä reisilihaksessa on. Toisin kuin tavispotilas, jolle saikku on yhtäkuin loma, meikäläinen tekee kaikkensa mahdollisimman nopean toimintakyvyn palauttamisen eteen. Tiedän itse tarkalleen mitä on tapahtunut ja kuinka kuntoutan jalkaani.

Näin ollen tyrmäsin vakuutusyhtiön ehdottaman haistapaskafysiokioskin ja marssin voimailijoiden ja kamppailijoiden kanssa paljon touhunneen Lotta Carlssonin Lefysioteamin ovista sisään. Lotta tietää, että meikäläiselle on turha alkaa neuvomaan kuinka pitää kävellä tai millaisia isometrisia harjoitteita voisin tehdä samalla kun kaivan nenääni. Sen sijaan Lotan fysioterapiassa keskitytään enemmänkin lihasten huoltoon ja arpikudosten pehmittämiseen LPG:llä. Eli kuntoutukseni perustuu itse suorittamaani aktiiviseen jalan treenaamiseen, sekä Lotan antamaan kirurgisen toimenpiteen jälkeiseen kudosten hoitoon (mihin LPG on juuri oikea hoitomuoto). Tällä tavoin pääsen hommassa kymmenen kertaa  nopeammin eteenpäin.

Eli jalka on toipumassa hyvää vauhtia ja mikä parasta olen päässyt jumppaamaan yläkertaakin jo suhteellisen hyvin. Painonpudotus kaikkiaan viimeisen kahden kuukauden aikana on ollut 11kg (eikä tarvinnu maksaa penniäkään!). Kuten arvata saattaa, ei moista lihaskatoa ole ollut helppo seurata toimettomana. Olen tosin hämmästynyt kuinka hyvin olen onnistunut asennoitumaan kuntoutukseen. Korvien väliin on muodostunut kova halu näyttää kuinka tästä noustaan takaisin lavalle. Olen jo jopa alkanut miettimään mahdollista seuraavaa kisatavoitetta. Näillä näkymin se on aikaisintaa 2012 keväällä. Syksyyn ei perkele kerkeä vaikka sekin mielessä pyörähti. Varmaa on, että friikiltä toi kinttu tulee näyttämään, mutta sehän sopii paremmin kuin hyvin badass-bodarille!

Pahaperseistä puheen ollen Hämeenlinnan katujen kingi ja lukkopainilegenda Juha Tuhkasaari kävi moikkaamassa meikäläistä kimppajumpan merkeissä. Jussi on hävyttömässä lihassa kamppailijaksi ja ehdottelinkin jo miehelle tatamin vaihtoa bodylavaksi. Miehen treenipainotkin tuntuivat olevan kohdallaan ja omien sanojen mukaan noususuhdanne jatkuu.

Nyt kun kinttu taas toimii  ja autoakin saan ajaa luvan kanssa, niin meikäläisen voi bongata milloin minkäkin paikkakunnan  salilta rautoja riuhtomassa. Jos kohdalle sattuu, niin hihasta saa ja pitää nykäistä. Vaihdan aina mielelläni muutaman sanan ”Badass-supportin” kanssa.

Tsemppiä treeneihin niin losoperseille kuin kondiksessa olevillekin!

Mainokset
Posted in: Uncategorized