Jalkapuolen päiväkirja osa I

Posted on tammikuu 11, 2011 Kirjoittanut

5


Suoraan sanottuna en mielelläni kirjoita tästä aiheesta vaikka se on meikää mietityttänyt, mutta himassa  jalkapuolena makaaminen aiheuttaa voimakasta turhautumista, joka on purettava tavalla tai toisella. Tilanteeni on verrattavissa kotona yksin olevaan koiraan, joka syö reiskat ja paskoo lattialle. Minä kirjoitan blogia.

X-man pidätettiin näyttävästi ruotsalaisten fägärikyttien toimesta ja kiikutettiin testeihin. Näyttävä operaatio oikeutettiin pelkästään body-ikonin ulkonäöllä. Eli kaveri oli kyttien mielestä liian suuri ollakseen natikka ja horkkujen käyttö on ruotsissa kriminalisoitu. Niin järjetöntä kuin se onkin, ruotsissa kaikki liian lihaksikkaat ihmiset voidaan kiikuttaa testeihin vaikka kesken perhepiknikin. Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset tuntomerkit svedukytille on annettu, joiden perusteella he päättävät kuka on liian lihaksikas ja kuka ei. Vai onko toiminta täysin mielivaltaista ja pidätykset yksittäisen kyttäpartion/kytän päätettävissä.

Ruotsalainen kyttäpamppu Henrik Blusi retosteli mediassa olevansa tietoinen ”näistä asioista”. Hän varoitti kaikkia ammattilaisia tulemasta ruotsiin, sillä kohtelu on väistämättä sama kuin Toneylla. Lihaksikas ulkomuoto on hänen mielestä rikollisen tunnusmerkki. Blusin kuvaa katsoessa näen taas kaikki kusipään tunnusmerkit. Harmi vain, ettei tuota luonteenpiirrettä ole kriminalisoitu…

Jos kerta ulkonäön perusteella voidaan mielivaltaisesti vetää johtopäätöksiä, niin miksi ei narukäsiä kiikuteta nisteinä huumetesteihin ja läskiperseisiä liikemiehiä syynätä talousrikollisina? Seksikkäästi pukeutuvat voisi pidättää prostituutioepäilyyn vedoten ja pervon näköiset aikamiespojat eläimiin sekaantumisesta ja/tai lapsipornon hallussapidosta epäiltynä. Jos ulkonäön perusteella voidaan pidättää kuka tahansa, niin tuolta stokiksen kaduilta löytyy paljon epäilyttävämmän näköistä jengiä kuin bodarit. Veikkaan, että Blusin muija(tai äijä) tykkää bodareista hieman enemmän kuin miehensä ja on jossain vaiheessa kyrvähtänyt rysän päältä. Se ainakin selittäisi svealandiassa käytävän bodareiden ajojahdin…

Tuo ruotsin politiikka on tullut omakohtaisestikin tutuksi. Käydessäni siellä, on meikää useaan otteeseen varoitettu ulkonäköni aiheuttamasta pidätysriskistä. Kerran hypätessäni pirssiin kuski varoitti jo ennen mittarin käynnistämistä menemästä yökerhoihin. Tolpparengin mukaan joutuisin todennäköisesti kusemaan purkkiin. Ei sillä ettenkö olisi osannut käskystä kusasta – vaikka ujo pissa usein onkin – mutta pelkkä ajatus siitä, että minut tempaistaan parketilta kesken polkan putkaan ja testeihin, tappoi bilefiiliksen.

Ikävintä on ollut huomata, että meillä Suomessa suuntaus on sama. Riittää kun kävelen käräjäoikeuteen, niin jo aulassa jokainen katse tuomitsee minut. Vaikka olisin menossa juttuun vain todistajaksi, niin aina on pieni pelko perseessä miten tässä käy. Olen kuitenkin työskennellyt 20 vuotta ovella ilman yhtään tuomiota. Ulkonäkörasismi alkaa monasti jo käräjille johtavista tapahtumista. Tästä esimerkkinä fiktiotilanne, jossa asiakas lyö kookasta portsaria. Kukaan ei kiinnitä asiaan huomiota, MUTTA jos ja kun poke lyö asiakasta takaisin – mikä olisi herrasmiessääntöjen nojalla vähintään oikeutettua – alkaa ravintolan edessä sellainen mellakka ettei mitään järkeä! Paikalla on samantien 20 asiakasta raapimassa päätä ja tuomitsemassa pelin tasoittanutta pokea hulluksi horkkutappajaksi. Hälytyskeskus saa samantien asiakkailta useita ilmoituksia ja paikalle saapuneelle partiolle suorastaan jonottaa silminnäkijöitä, joista puolet eivät edes tiedä mitä on tapahtunut. Ja kaikki vain siksi koska lihaksikas ovimies puolusti itseään samalla mitalla. Totta on, että nyrkillä lyöminen on väkivaltaa ja näin ollen kiellettyä (ellei kyse ole hätävarjelusta), mutta haluankin tuoda tässä esille saman teon aiheuttamat täysin vastakkaiset reaktiot johtuen henkilöiden fysiikasta. Vinkkinä pienikokoisille sanottakoon, että voitte käytännössä lyödä pokea nyrkillä aina kun siltä tuntuu. Ja vinkiksi ovimiehille voin sanoa, että pajauttakaa takaisin pampulla – se on laillinen voimankäyttöväline, jonka käyttö on esimerkin kaltaisessa tilanteessa täysin oikeutettua(edellyttäen tietty voimankäyttökurssin suorittamista ennen pamputtamista).

Jopa mamuja kiinniotettaessa tilanteen ulkopuoliset todistajat haluavat usein nähdä lihaksikkaan poken voimakäytön rasistisena pahoinpitelynä. Tässäkin tilanteessa he itse syyllistyvät rasismiin tuomitsemalla poken ulkonäön perusteella vastoin parempaa tietoa tilanteesta ja siihen johtaneista aikaisemmista tapahtumista. Tarkoittaako tämä ilmiö sitä, että me bodarit olemme jopa mamujen alapuolella nokkimisjärjestyksessä?!

Oviduuni ei ole ainoa paikka, missä bodari joutuu kokemaan eriarvoisuutta. Matkustaessa he saavat usein ”VIP” kohtelun turvatarkastuksessa. Pukeutuessa hihattomaan ja kävellessä yleisellä rannalla tai uima-altaalla saa bodari osakseen naureskelua, sormilla osoittelua, olemuksen matkimista sekä useita muita lihaskimppua dissaavia reaktioita. Vankiloissa on harjoittelupainoja rajoitettu, jotteivat bodarit voi pitää lihasmassaa yllä. Esimerkkejä ”lihavihasta” on satoja ellei tuhansia. Ja katsoessani noiden lihan vihaajien fysiikkaa, en voi olla heille edes vihainen. He ovat mielestäni saaneet rangaistuksensa oman kroppansa muodossa. Totuus kuitenkin on, ettei meikäläistä vittuakaan kiinnosta mitä ne kääpiöt ajattelee. Kunhan tässä aikani kuluksi raavin päätä ja saan ne hyppimään takajaloillaan.

Ja todettakoon vielä, että jos joku jostain syystä on saanut kirjoituksestani kuvan, että mulla olis jotain ählämejä, kinkkejä, somppuja, yön timoja yms. erikoisväestöä vastaan, niin kerrottakoon, että työnsin vajaa kuukausi takaperin vanhemman puoleisen romanipariskunnan corollan irti lumipenkasta. Tosin en olisi muuten itse päässyt jatkamaan matkaa, sillä tuo auto tukki kaistan, mutta anyway…

Vitutus ei ole juurikaan helpottanut, eikä helpota ennen kuin saan puukkoa kinttuun ja pääsen kuntouttamaan jalkaa. Tämä odottaminen on perseestä, varsinkin kun kipu jalassa lisääntyy turvotuksen myötä. Käytännössä liikkuminen on mahdotonta, sillä paine ja särky tulee heti seisaalleen noustessa. Mulle himassa makaaminen on pahinta myrkkyä mitä voin kuvitella. Välillä nappaan muutaman pampulan joilla lähtee käytännössä taju kankaalle tai ainakin älli mäelle, mutta niiden rouskimisen olen jättänyt ääritilanteisiin. Tenox-kokeilu on vielä liian tuoreessa muistissa…

Tilanne on nyt se, että odotan kintun leikkaavan lekurin soittoa ja sopiakseni hänen kanssaan leikkauspäivän. Polvi kuvataan vielä ennen leikkausta  magneetilla, jotta selviää onko se saanut samassa rytäkässä osumaa ja tarvittaessa se fiksataan samalla puukotuksella. Saikkua pamahti heti alkuun 3kk ja toipumisajaksi on arvioitu 6kk.

Nyt kun treenit on jäänyt tekemättä, olen luonnollisesti muuttanut safkoja jonkin verran. Kinttu aiheuttaa huonovointisuutta ja ruokahaluttomuutta, mutta olen yrittänyt puputtaa sen 3500kcal/päivä, vaikkei kulutusta juurikaan ole. Lisäravinteet olen jättänyt pois lukuunottamatta perus vitamiineja, Joint Fusionia(jonka määrän olen tuplannut), ZMA:ta ja Anabolic BCAA:ta. Tietty Only One ja Omega 3 on edelleen käytössä. Tämä siksi, etten koe tarpeelliseksi nauttia nopeasti imeytyviä protskuja ja ylimääräistä energiaa nyt kun en voi jumpata. Yläkropan treenaamisen aloitan tosin heti kun saan paineen ja turvotuksen vähenemään jalasta. Nyt pelkkä seisominen on tuskaa.

Tässä vaiheessa haluan jo kiittää Mehiläisen palvelua ja osaamista. Suhtautuminen bodariin oli kaikkea muuta kuin rasistista. Ultralla kuvannut lekuri sanoi heti, että nyt kun  kyse ei ole mistään postimerkinkerääjästä, niin kinttu pitää leikata ensitilassa . Myös urheilulääkäri Pippa Laukka, joka tutki ensimmäisenä tilanteen, kertoi ymmärtävänsä kuinka suuri tarve minulla on jo pelkästään tietää mitä koivelle on tapahtunut, puhumattakaan saada se asap kondikseen. Hän soitti välittömästi lomalla olevalle ortopedian ja kirurgian erikoislääkäri Helena Ervastille ja neuvotteli tämän kanssa jalan pikaisesta leikkaamisesta. Tossa mestassa tunsin olevani hyvässä hoidossa.

Peijakseen tapaturmailtana päivystäneelle lekurille terveisiä, että voit työntää ne tarjoamasi kävelysauvat sen kirurgin perseeseen, joka sanoi ettei jalalleni kannata tehdä mitään.

Mainokset
Posted in: Uncategorized