Kisat on nyt hiinä ja hiinä!

Posted on tammikuu 3, 2011 Kirjoittanut

7


Jep taas on tovi menny viime kerrasta, mut eipä nyt oo muutkaan asiat menny ihan nappiin. Tosiaan töitä tuli paiskottua ihan hullun lailla ennen Joulua, koska tarkoitus oli sitten Jouluna levätä, ja heti vuoden alusta lähteä lämpöön lomailemaan perheen kanssa. Niin…… ja kyllä mä helvetti sinne lomalle lähenkin, se on varmaa!

No just ennen Joulua se sit iski! Heräsin yks aamu ja heti huomasin, et toisessa silmässä ei kaikki oo ihan kohillaan. Jotenki vasenpuoli oli ihan sumeena, ja silmä tuntu pikkusen oudolta. Menin sit heti peilistä katoo mikä sielä on ja tajusin heti mitä oli käyny. Yritin kyllä itteleni uskotella vielä ennen ku menin sitä näyttää Roban silmäasemalle et siinä varmaan vaan tulehdus, ja siitä johtuva sumentuma sarveiskalvon pinnassa. No eipäs ollu! Ne lähetti mut heti silmäklinikalle tutkimuksiin, missä sitten kuulin sen pahimman tuomion mitä olin aina pelänny. Sarveiskalvo oli revennyt, sekä pullistunut reilusti silmänpinnasta ulos päin. Tiesin heti mitä mulla oli edessä, vitun pitkä treenitauko, ja isot leikkaukset 😦

Tähän väliin siis vois heittää snadin infon mun silmässä olevasta sairaudesta. Elikkä olin 14v. kun mulla todettiin silmissä keratoconus, eli Suomeksi sarveiskalvon pullistuma. Siihen alkuun, ja varmasti pisimmän ajan paras hoito on kovat piilolasit. Mut sairaus pahimmillaan voi johtaa tähän pisteeseen, itseasiassa vain 10% menee sairauden kanssa näin pitkälle ku minä. Mut mullahan on aina se asenne, et kaikki tai ei mitään, ja periksi ei anneta 🙂 Lisää voi käydä lukasee yhdistyksen sivuilta, jos kiinostaa. www.keratoconus.fi

Se oli siis ke 22.12 kun klinikalle mulle kerotiin tuomio. 6h mä sielä olin, ja lopulta ne päästi mut himaan, ja toivottelivat hyvät joulut sekä sanoivat et heti pyhien jälkeen tänne kartotusta varten. No mit vid! To aamulla 7.30 soi puhelin….. Tutkiva lääkäri täältä silmäklinikan osastolta 4 huomenta, sun pitä kuule nyt ihan heti saapua osastolle! Ei vittu! Mä en tod ole Joulua osastolla. No pakko sinne oli heti mennä sit ronkittavaksi. Päivä sielä meni tutkimuksissa, ja tuomio oli se et heti pyhien jälkeen ma aamulla sinne ensimmäiseen leikkaus/hoito toimenpiteeseen. Sarveiskalvo oli revennyt niin pahasti, et silmässä oli jatkuva puhkeamisen vaara. Tää oli ihan helvetin hieno Joululahja! No sinnehän sit menin, ja jo puolen tunnin päästä olin leikkauspöydällä öögä levällään. Ne teki siihen semmosen crosslinking-toimenpiteen, millä kovetetaan sarveiskalvon pinta. Idea tossa oli mun kohalla se, ettei se kalvo repeisi kokonaan irti. Ton jälkeen olin sit osastolla vielä 4-5h, ja sit pääsin himaan. Ne pumppas mut täyteen kipulääkkeitä osastolla, ja varotteli et silmä tulee todella kipeäksi, kun puudutus lakkaa. Ite ajattelin et no ei kait se nyt voi olla kipeempi, ku rikkoutunu lihas tai murtunu luu. Mut automatkalla kotiin se puudutus sit lakkas, ja kipu silmään iski. Se oli oikeesti jotain  todella järkyttävää, tunne oli ku silmää ois tökitty veitsellä jatkuvasti. Jukalle laitoinki sit kuva siitä yöllä, ja sanoin, et laittaa terkut tänne kaikille, ja kertoo mitä käyny.

Nyt oon ravannu klinikalla kahen päivän välein sörkittävänä, ja kaikki on sielä pääsy mun silmää ihmettelee, et mimmonen se sit on ku menee oikeen pahasti. Edessä mulla on noin puolenvuoden päästä tehtävä sarveiskalvon siirtoleikkaus. Se onki sit isompi proge! Eli olen jonossa odottomassa sopivaa sarveiskalvoa. Siihen asti treenit nyt on mitä on, jos on ollenkaan. Tällä hetkellä totaali treenikielto päällä 😦 Siirto leikkauksen jälkeen sit ei kovia treenejä tehä ainakaan vuoteen. Uusi kalvo tikataan silmään kiinni, ja tikkejä pidetään silmässä 10kk, sen jälkeen jos kaikki on mennyt hyvin voi ruveta uudestaan jumppailee. Tietenki silmän ehdoilla nyt ja sit mennään treenien suhteen. Meikun silmäklinikan osaston 4 henksulle terkkuja, jos niistä joku nyt sattuu tätä vaikka lukemaan. Todella ystävälisiä mua kohtaan sielä oltu 🙂

No mutta nyt mä meinaan lähteä ulkomaille lepäämään, vaikka lääkärit ei sitä suositellu, eivät kyllä kieltäneetkään lähtöä. Joo kaikki on otettu selville mitä tehdä mihin mennä, jos jotain tulee. Lomaa en vitussa jätä väliin, tätä reissua on perheen kanssa odotettu niin pitkään. Yli 2v. on Suskin kanssa painettu hommia ilman lomia, ja nyt vaan tarvitaan totaali lepoa molemmat! Rauhassa joutuu ottamaan lomilla, sukeltaa ei saa, lääkkeet pitää muistaa ottaa 2 tunnin välein, ja muutenki kaikki ylimääränen sählääminen pitää jättää pois. Noooo….. lepäämään me sinne mennään. Aurinkoa hyvää ruokaa, ja ennen kaikkea yhteistä aikaa koko perheen kesken, en mä muuta tarvii.

Mut ei tää niin vakavaa oo, kyllä tästä yhen tutun kanssa on läppää heitetty koko jutusta. Kyseisellä kaverilla kun on toi iso leikkaus silmään tehty, ja siltä oon parhaiten saanu tietoa toipumisesta jne. Sille ku kerroin et hei mun silmän vuoro tuli nyt, ni se sit siihen heitti heti et…….. no vittu koht meil on molemmil valkoset kepit kädessä, ja jos niin käy ni sit hillutaan Itiksen kauppakeskuksessa aiheuttamassa pahennusta 🙂 Pidetään vartiat valppaina, ei meit kukaan voi mistään syyttä ku ollaan sokeita. Niin pitkään kaikki on ihan hyvin ku jaksaa nauraa, se on parasta hoitoa kaikkeen. Terveisiä  Iso-Antille.

Mut hei treenatkaa te kaikki mun puolestakin, mä kyllä pysyn hengessä mukana! Kehonrakennus on mulle edelleen helvetin tärkee juttu, ja tulee aina olemaan. Kyllä mä täältä vielä tulen ja näytän kaikille ketkä epäilee mun uran jatkuvuutta, niin ja tietenki kaikki paskanpuhujat, teille mä vasta näytänkin! Elämäni kovimmassa kunnosa olin enne tätä juttua, paino oli parhaillaan sen 102kg, ja en ollu mikään possu 🙂 Tohon mä pääsen aina takas, nyt kun kerran siinä kunossa olen käynyt. Periksi en anna ja sillä sipuli! Tavoite jatkossa on kisata alle 90kg SM-kullasta, sitä en tiedä milloin, mut aika näyttää.

Tsemppiä treeneihin! Mä jatkan kirjottelua kun tulen lomalta. Niin ja ihan ite kirjotin, ei tarttenu Suskin jeesaa 🙂

Mainokset
Posted in: Uncategorized