Perhe vai oma perse?

Posted on marraskuu 25, 2010 Kirjoittanut

10


Make sanoi mulle taannoin, että jos meinaat oikeasti kehittyä ja kasvattaa lihasta, niin unohda kaikki muu ja keskity vain olennaiseen. Muutama viikko takaperin jouduin tilanteeseen, joka pakotti minut unohtamaan ison osan elämästäsi. Ison ja minulle hyvin tärkeän osan. Jos minulle tuo olennaisin asia olisi kehonrakennus, olisi minulla nyt loistava mahdollisuus toteuttaa itseäni siinä 100%:sti. Jiihaa.

Aikaisemmin väsäämääni artikkeliin ’Onko järkee vai ei’ lähetettiin kommentti, jota en julkaissut. Kommentissa kehoitettiin kertomaan kehonrakennuksen negatiivisesta vaikutuksesta puolisoon, lapsiin ja perheen talouteen. Kommentoijan mielestä bodareitten perhe ja talous kärsii lajista huomattavasti. Hänen mukaansa vanhemmat ovat koko ajan ”kujalla” ja keskittyvät enemmän itseensä kuin lapsiin, jättäen lapset lähes heitteille. Myös kaikki perheen fyrkat käytetään itsekkäästi bodaamisesta aiheutuviin kuluihin ja muiden perheen jäsenten perustarpeista joudutaan tinkimään. Sanamuodot saattoivat poiketa, mutta joka tapauksessa yleistävä esitystapa antoi bodaajista ja lajista aika karmaisevan kuvan. Syy miksi en julkaissut kommenttia oli kirjoituksen sävy. Se vaikutti katkeralta, omakohtaiseen kokemukseen perustuvalta avautumiselta. Tämä on kuitenkin Badass-blogi, ja jos joku haluaa avautua elämästään, niin avatkoon samalla oman bloginsa sitä varten.

Kilpaurheilu lajissa kuin lajissa on hyvin itsekästä toimintaa. Jos aikoo menestyä, on keskityttävä lajin kannalta olennaiseen, kuten Supermassa minulle taannoin painotti. Mutta se, mikä kenellekin on oleellisinta onkin sitten eri asia. Ilmoitin tuolloin Makelle, että perhe on minulle oleellisin asia ja lisäsin, ettei laji, eikä mikään muukaan mene sen ohi. Tänä päivänä oleellisinta ovat lapseni. Kaikilla prioriteetit eivät ole välttämättä samat, mutta useimmat tuntemani kehonrakentajat ovat hyvin perhekeskeisiä. Lajin harrastaminen on lähes mahdotonta, jos muut perheen jäsenet eivät tue sitä. Mätiä omenia löytyy jokaisesta lajista ja porukasta, mutta niiden esille tuominen ja korostaminen olisi pelkästään lajin ja sen harrastajien mustamaalaamista. Sääliksi käy tuon kommentin kirjoittajaa, sillä hänen kohdalleen oli ilmeisesti sattunut läpimätä yksilö.

Se, minkä verran kukin antaa aikaa omalle harrastukselleen ja lapsilleen on jokaisen oman harkinnan varassa. Kehonrakennus ei ole pelkkä harrastus vaan elämäntapa. Lapsi syntyy lajin pariin ja kasvaa siinä. Onko se hyvä vai paha, riippuu täysin meistä itsestämme ja siitä, kuinka toteutamme lajia ja kuinka sen avaamme lapsillemme.

Uusi massakausi on alkanut ja sen huomaa niin ruokalaskussa kuin salitreeneissäkin. Safkaa uppoaa kuin Jabba The Huttiin ja treeneissä tehot ja pumppi ovat toiselta planeetalta(body-planeetalta…?)!

Safkaan edelleen aikaisemmin julkaisemani ruokavalion mukaan, mutta olen lisännyt lisäravinteita varmistaakseni mega-annoksen kaloreita joka päivä. Varsinkin protskupatukoita uppoaa mukavasti. Koukutuin tällä kertaa Star Nutritionin Gainer Pro patukkaan, joita tipahtaa helposti puolen kymmentä päivässä!

Otin testiin maailman kuulun Anabolic Halon ja se todellakin tuli meikäläisen hyllyyn jäädäkseen. Lyhyesti sanottuna suosittelen!

Pitkän dieetin jälkeen massakausi tulee olemaan yhtä juhlaa. En kantele omia eväitä mukana, jos tiedän että saan vastaavan ravintoarvon sisältäviä aterioita matkan varrella (tietenkin höystettynä muutamalla sadalla piilokalorilla). Esimerkiksi Amarillossa työskennellessäni saatan tilata raflasta lämpimän ruoan. Kyökin henksu kysyi kun ensimmäisen kerran menin tilaamaan apetta, että laitetaanko rasvoilla vai ilman! Ilmeisesti sana ovella pojottavasta kilpabodarista oli kiirinyt kyökkiin asti…

Mainokset
Posted in: Uncategorized