Lisää kasvua!

Posted on lokakuu 28, 2010 Kirjoittanut Jukka

Muutama päivä kisoista ja äijä on taas iskussa! On se kumma miten nopeasti sitä palautuu tuosta rääkistä – ainakin olojen puolesta – kun syö kuuden hengen kuukauden kalorit kolmessa päivässä ja nukkuu parit seitsemän tunnin unet! Väsy ja v*tutus ovat tiessään ja koppa suoltaa ideoita ja ajatuksia siihen tahtiin et pitää ylös pistää! Vaikka koppa rokkaa ja olot ok niin kropalle olen antanut vielä lepoa. Se ottaa reippaasti hittiä loppudieetin aikana ja varsinkin viimeistelyistä, eikä kaikki aiheutetut puutostilat ja vauriot välttämättä tunnu oloissa. Vois olla ajatusta käydä pyörähtämässä lekurilla perustarkastuksessa parin viikon päästä.

Oviduunit jatkui eilen Amarillossa. Kun on roikkunut kahvassa 20 vuotta, niin ei siinä mene kuin se kuuluisa punainen minuutti ja ”it all came back to me” kuten rapakon takana sanotaan. Keskiviikkoisin mesta on täynnä junnuja kiskomassa puoli-ilmaisia tuoppeja. Erikoinen ilmiö on se, kuinka sippi opiskelija, joka jemmaa rotsin sohvan taakse kun ei ole varaa maksaa narikkaa, tulee selvinpäin ja lähtee kännitilassa joka vastaa puolikoomaa?! Ja sama tyyppi ostaa joka viikko uuden rotsin sen sohvan alta pöllityn tilalle?! Niiden on pakko kiskoa toisten jämätuoppeja koko ilta ja pölliä stockalta uus rotsi seuraavalla viikolla. Tai sitten ne on kusettanu meitä koko ajan ja niillä on oikeesti hilloa kuin rockefellereillä! Veikkaan ensimmäistä, sillä se kuulosti omasta asemasta paremmalta.

Duunipaikkana Amarillon ovi on juuri hyvä! Ei ole isompia myllyjä ja duunikaverit ovat reippaita, huumorintajuisia ammattilaisia, joten homma toimii ja se on välistä hauskaakin. Josko tuo lihakin tarttuisi paremmin nyt kun leppoisan oven myötä stressitaso laskee. Pakko heittää tässä kohdin suurkiitos narikka.comin Ykälle, Tuomakselle ja Teemulle! En tiedä/kykene käsittämään miksi äijät – jotka eivät itse ole edes nähny puntteja – jeesaa meikäläistä kybällä ja ymmärtää tätä hommaa, mutta hyvä näin. Ja todellakin arvostan!

Kirjoitin aikaisemmin, että kannattaa kisan jälkeen tehdä jotain aivan muuta kuin intoilla seuraavasta kisaprojektista ja alkaa sitä touhottamaan. Lisäsin vielä, että varsinkin epäonnistumisen jälkeen on yleistä lyödä lukkoon seuraavia tavoitteita ja höyrytä niistä joka puolella. Olen edelleen samaa mieltä. Oma epäonnistuminen ruokki selvästi ajatusta kasvattaa itsestään niin saatanan iso, että seuraavalla kerralla ei mahdu edes superraskaaseen! Silti maltoin mieleni ja soitin ensin puolisoni siskon miehelle ja tilasin hänet tekemään vaatehuoneremontin meille. VASTA sen jälkeen aloin suunnittelemaan seuraava off-kautta.

Tässä vaiheessa en lyö lukkoon kisatavoitteita, vaan puhtaan lihasmassatavoitteen. Katsellessani kisakuvia, totesin olevani suhteessa raameihini aivan liian pienilihainen. Leveät hartiat vaativat perkeleesti massaa joka puolelle, jottei ukko näytä aivan ohikulkijalta. Varsinkin räpylät vaatii lihaa molemmin puolin ja paljon! Puntaripainokin jäi useita kiloja alle sarjapainon eli olin satasissa auttamatta keskenkasvuinen. Nyt asetan tavoitteeksi mitalin sijasta InBodylla mitatun kehon lihasmassan. Viikko ennen SM kisoja kehon lihasmassa oli 55kg kokonaispainon ollessa 99.7kg. Tuo mittaus on hyvä lähtöpiste. Tavoitemassa onkin sitten vaikeampi arvioida, sillä tulevat olosuhteet ovat erilaiset kuin koskaan aikaisemmin.

Itse uskon pystyväni muuttamaan fysiikkaa muutaman pykälän kovemmaksi. Treeniolosuhteet Malmin East Bodylla ovat loistavat! Lisäravinteiden osalta tulen edelleen luottamaan ainoastaan parhaisiin ja laadukkaimpiin tuotteisiin. Neuvottelen parhaillaan sponsorisopimuksesta, joka takaa käyttööni huipputuotteet. Se, etten enää joudu itse maksamaan lisäravinteita, mahdollistaa minulle enemmän vapaa-aikaa eli lisää aikaa treenille ja levolle. Levosta puhuessani tarkoitan myös aikaa perheen parissa, sillä siinä lepää niin koppa kuin kroppakin.

Sen verran joudun tinkimään omasta treenistä, että puolisoni Tiina valmistautuu kilpailemaan seuraavan vuoden aikana useampaan otteeseen ja vuorostani annan hänelle vähintään saman tuen jonka häneltä sain viimeisen vuoden aikana. Myös treenikaverini Mikko Mantila valmistautuu vuoden 2011 SM kisaan, mutta siitä yhtälöstä muodostuu enemmänkin pienimuotoinen kehityskisa kahden pahisbodarin välille, joka antaa vain lisäpotkua HC-treeniin!