Back to life, back to reality

Posted on lokakuu 22, 2010 Kirjoittanut

0


Nyt voi sanoa, että tämä kisaprojekti alkaa olla loppusuoralla. Paluu arkeen ja ”normielämään” on koittamassa, jos nyt bodarin elämää sellaiseksi voi koskaan kutsua. Kisojen jälkeen moni kärsii post competition syndroomasta, kuten tuota jonkin asteista masennustilaa kutsutaan epävirallisesti. Pitkä aikainen keskittyminen voimakkaasti yhteen projektiin ja sen nopea päättyminen kuin seinään jättää tyhjän päälle. Lisäksi kisakunnon katoaminen ja tilalle tuleva paksuhko offikondis ei juurikaan jeesaa pään kasassa pysymistä. No suoraan sanottuna äijille tuo ei ole ehkä niin ongelma, mutta mimmeille sitäkin suurempi. Ainakin näin minä olen todennut.

Tuohon kondiksen katoamiseen ei juuri lääkettä ole, sillä jossain määrin kehon ON annettava levätä. Toki ei kuntoa tarvitse kokonaan kadottaa, mutta puolen vuoden dieetin jälkeen ruoka vain yksinkertaisesti maistuu ja sitä uppoaa! Sen sijaan tyhjään oloon löytyy lääke, mutta se on otettava jo ennen kisoja ja se on uuden projektin asettaminen. Ja mielummin jotain muuta kuin uusi kisaprojekti, josta sitten höyrytään heti jumalattomasti joka palstalla kertoen kaikille mikä tulee olemaan seuraava punnituspaino ja sarja(yleistä varsinkin epäonnistumisen jälkeen). Kyse voi olla vaikka vaatehuoneen remontista tai esimerkiksi viikon lomasta perheen kanssa. Siis jotain mihin voi keskittyä heti kisan jälkeen ja jotain sellaista mistä saa hyvän olon ja onnistumisen tunteen. Ei liian raskasta, eikä liian stressaavaa. Sellaista mitä on kiva puuhastella ilman suorituspaineita(vaimon vaatehuoneen remontti…jep… unohtakaa se).

Vaikka kisan jälkeen on mahdollista kehittyä nopeasti, niin tärkeintä on, että homma maistuu hyvälle. Jos pakolla mennään heti repimään pää punaisena korvien välissä ajatus ”nyt kehittyy niin on pakko painaa”, on todennäköistä, että kohta homma repsahtaa täysin. Pakko on hyvä motivaattori, mutta ainoastaan lyhyissä suorituksissa.

Kuvista sen verran, että aikaisemmin mainostamani elmu-kelmun tilalle löysin Nike merkkisen makkarankuoren, joka toimii yhtä hyvin hikoiluttajana, mutta näin säästän myös luontoa, LIC…

Kuvan kuntofillari on palvellut moitteettomasti, mutta luulen kuitenkin, että Tiinan astuessa vuorostaan dieetin kiviselle ja karulle taipaleelle, hommaamme hänelle uuden fillarin käyttöön. Jos kellään hyvää ylimääräistä tiedossa niin koodia tännepäin.

Viimeinen kuva on todellakin hyvää yötä ja huomenta! Noilla sitä nukuttiin ja herättiin viimeiset 6 viikkoa. Tosin uninapit jätin pois viikko ennen SM kisaa. Dieetin loppusuoralla niistä menee niin jumiin, etten edes kehtaa kertoa mistä yöllä ja mitä tekemästä löysin itseni kun nälkä oli ajanut ylös, mutta ukko oli  täysin tiedostamattomassa tilassa.

Josko tää löpinä riittäis tältä erää. Edessä olis ruiskuväri ja punnitus.

Zemiä kaikille blogimme lukijoille treeniin ja kaikkeen puuhasteluun sekä onnea ja menestystä PM kisajoukkueelle!

Mainokset
Posted in: Uncategorized