Hyviä hommia..

Moi,

Nyt on ollut jotenkin todella haastavaa ja jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa istua koneen ääreen ja naputella tekstiä blogiin. Silloin kun on koneessa virtaa edes vähän ja ajatus kulkee, niin tuntuu että voi kirjoittaa vaikka yläasteen ruotsin tunneista ja saada sen kuulostamaan mukavalle ja innostavalle. Mutta sitten taas kun virtaa ei ole tai kirjoitus ei muuten luista, ei mielenkiintoisintakaan tapahtumaa saa muotoiltua tekstiksi. Onneksi en ole kirjailija, voisi tulla hiukka nälkäisiä kuukausia välillä

Ne harvat hetket, jotka olen koneen ääressä ollut, olen tutkaillut Nettiautoa ja kysellyt Heidin mielipiteitä kaikista mahdollisista ajoneuvoista. Nettiauto taitaakin olla minun tapani purkaa stressiä. On se varmaan ryyppäämistä parempi tapa ja ehkä jopa halvempi? Tässä jo pikkuhiljaa alkaa odottaa, että saa talon valmiiksi ja voisi vaikka päästä autokaupoillekkin. Vaihtoehtoisesti sitten ajellaan tuolla imurilla ja käydään niilläkin rahoilla, jotka siihen peltiin menisi, pari kertaa vuodessa lomailemassa. Ja kun lomalla käydään niin se ei meinaa sitten mitään maakuntamatkaa Savoon…

Kolme viikkoa. Se on se aika, joka pitäisi vielä jaksaa revitellä ja polttaa kynttilää molemmista päistä. Sitten se koittaa, kauan odotettu loma! Lähdetään Heidin vanhempien, veljen, veljen vaimon ja minun pikkuveljen kanssa makaamaan palmun alle ja ottamaan aurinkoa pariksi viikoksi Meksikoon. Tällä reissulla (sama pätee kyllä meidän kaikkiin lomiin) en todellakaan suunnittele mitään etukäteen tai varaa kalenteria täyteen kaikkia retkiä, enkä myöskään koita nähdä väkisin mitään “nähtävyyksiä”. Tähän aikaan vuodesta suurin nähtävyys minulle on aurinko ja se saa riittää!

Kun lomalta on palauduttu, alkaa meidän talo olla lattioita vaille valmis ja kalusteidenkin pitäisi alkaa saapumaan niillä paikoin. Tuurillaan muuttamaan voisi päästä toukokuun alkuun. Työtähän on vielä siinä vaiheessa paljon edessä, mutta talo on sisältä valmis niihin aikoihin. Ensi kesälle jää pihat ja taloon nousevien portaiden väsäys puhumattakaan talon kiertävästä terassista. Autotallikin saattaa olla vielä vähän vaiheessa. Mikäli muiden rakentajien touhuista voi jotain päätellä niin siinä vaiheessa se kestääkin, meinaa tuo mielenkiinto ja voimat ehtyä yleensä muuton jälkeen.

Nyt olen taas saanut Kauppisen pojan värvättyä muutaman kerran raksalle huolimatta kaikista vääryyksistä, joita herra on siellä kokenut. Mut Anssi onkin tosi ystävä ja uhraa sormenpäitä myöten kaikkensa kaverin eteen.. Kesällähän Anssin peukalon päätä vähän kärvennettiin ja sitten se jäi harkon väliin, jolloin siitä irtosi ylimääräinen ihon palanen päästä pois. No nyt sitten tällä kertaa annettiin sormille kylmähoitoa.

Soitin Anssille ja kysyin, onko illalla mitään tekemistä. Sanoin vielä, että mieti tarkkaan mitä vastaat. Silti herra sanoi, että: “Pitäis vissiin mennä yhden Eepeen raksalle pojottamaan”. No sitten Anssi kyseli mitä pitää laittaa päälle ja onko kylmiä hommia. Kerroin hommien olevan ullakkotilassa ja että tarvitsen lähinnä valon näyttäjää siellä. Eikä siellä kylmä ole, melkein yhtä lämmin kuin sisällä… Eipä siellä ollutkaan kuin -20 astetta, eli tasan yhtä kylmä kuin ulkona. Kaiken kruunuksi sinne päästäksemme, meidän piti kahlata munia myöten hangessa ja kiivetä sinne tikkaita, jotka loppuivat reilun metrin ennen luukkua, josta sinne pääsee. Loppu mentiin tietysti näytöstyyliin käsivoimilla, sillä eihän maalatusta seinästä kehtaa jaloilla ottaa tukea Oli tasan yhtä kylmä keikka kuin vuosi sitten kertausharjoituksissa. Anssi olikin sitä mieltä, että mun kaa pääsee aina tosi hyviin hommiin ajasta ja paikasta riippumatta.. Täytyy kyllä olla kiitollinen, että on ystäviä ja perhettä, jotka ovat jeesanneet tässä projektissa. Olis muuten joutunut vielä useammin hieromaan tylsällä puukolla ranteita.

Nyt loppusuora alkaa häämöttää ja pitää repiä vielä viimeisetkin irti ja sitten:

Hyvästi VVO, hyvästi röökin haju mun makuuhuoneessa, hyvästi liian pieni (jopa Ka:lle) ja auraamaton autopaikka…

Yhteistyö henkilökohtaisen sponsorini kanssa päättyi. Tässä vaiheessa suuret kiitokset tuesta tärkeässä vaiheessa kun sairstelukierteeni oli vasta jäämässä taakse. Harmi ettei nyt nähty sitä lopputulosta ja kehitystä mikä olisi ollut saavutettavissa.

Tilanne tuli hieman yllättäen mutta nykytaloustilanteessa tietenkin ymmärrettävää. Tästä jatketaan lisäravinteiden osalta ihan perustasolla, eli halpaheraa sen minkä vatsa ja perse kestää.

Suuret kiitoset Kille “Killeri” Kujalalle joka toimi yhteyshenkilönä ja toiminnan miehenä tässä projektissa. Kille on nimi jota kannattaa seurata ensi syksyn kisoissa! Miehessä on lihaa vaikka muille jakaa. Tsemppiä Killerille treeneihin!

Yritin vähän vihjailla paikallisille bodareille että viikonloppuna kannattaa olla ns. mestoilla. Että saattaapi jotain vinkkejä tai uusia niksejä tarttua paidanhihaan. Puhumattakaan lisämotivaatiosta. Hiljaista oli….

Salilla saatiin reuhoa ihan rauhassa ja taisi olla joka jätkällä vähän ylimääräistä puristusta ja tsemppiä tekemisessä kun treenin jälkeen vedetyn tuhdin aterian jälkeen kämpillä ukot rysähti ensimmäiseksi sohvalle ja silmät vain puolittain auki tuijotti telkkaria.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen taas salille ja ukot taas ihan sippi. Kerrottakoon tässä vaiheessa että enpä yhtään ihmettele sitä ettei salilla näkynyt paikallisia ison puntin kolistelijoita…. Jätkien kanssa kun heitettiin parit poseeraukset, tuli mieleen että tämä kehonrakennus ei taidakkaan olla ihan minun juttu… Perkele oli jätkille tarttunut lihaa luiden ympärille! Ainoa ajatus joka päässäni liikkui oli että, “Nyt ÄKKIÄ takaisin piirustuspöydän ääreen!” Jossain homma menee metsään kun kehitys ei ole samanlaista… Itseasiassa, ei taida turussa KUKAAN osata tehdä mitään kun kukaan muukaan ei tunnu kehittyvän kovinkaan paljoa. Ehkä kannattaisi turkulaisten kyräillä vähempi ja treenata enempi.   

Lauantain treenistä yleiskuvaa treenistä musiikilla höystettynä. Vaimonikin teki video debyyttinsä. Itse tuskailin kyynerpää ja olkapääkipujen kanssa…

Steamhouse Productions on projekti, jonka tarkoitus on tuoda fysiikka- ja kamppailulajeja, sekä erityisesti niiden harrastajia ja kilpailijoita esille internetissä julkaistavien videoklippien avulla. Steamhouse suunnittelee, kuvaa, editoi ja lopulta julkaiseen materiaalin omilla sivuillaan.

Steamhouse lähtee liikkeelle seuraamalla Toni vartiaisen valmistautumista Fitness Classic 2012 kilpailuun.

Käykää tsekkaamassa Steamhouse Productions blogi!

Regular meals and adequate rest have affected a lot, but working out at Ghassan’s Gym have made the biggest difference.  Wide selection of different types  leg equipments gives me chance to focus my training to the right part of my leg. It’s not only the injury I have to recover, there’s also big imbalance as a result of it. Because of imbalance it is difficult to target your exercise to impaired muscle when the other muscles have already got use to do all work for it. But with right movements made possible by right equipments I have changed the direction of my development entries up. Now I’m sure that I can and I will be in better shape I’ve ever been before. Ok, there might be couple of weird looking muscles in my body but what the hell – I’m not a model, I’m a badass bodybuilder!

I usually start my leg workout with leg extensions. I add weights and reduce reps in every warm up set. After four or five sets I start actual leg work out with drop-sets. I reduce the weight three or four times doing every set to failure. After this my knees are warmed up and thigh muscles filled up with blood. Not to mention I can barely walk to leg press machine.

If preceding movement has been done properly, leg press hits straight to quadriceps. First I do few warm up sets adding weight on every set. When I found the “weight of the day”, it’s time to do some self-torturing! One drop set and that’s it. Sounds easy but it’s not.  After first set to failure I keep the weight and extension on my legs until partner have dropped the weight. And then same again. This is done three times and failure must be reached on all four sets. At Ghassan’s Gym instead of traditional leg press I have done vertical leg press, because for some reason(which I haven’t found out yet) it works more effective. Maybe it’s just the new movement or something, but anyway it hits like a hammer straight to quads !

After quads, it’s time to smash the hams! In practise my third movement is different everytime. My favorite is super set with lying leg curl and reverse hack squat. By doing an isolated movement first, also the hack squat hits even more to hamstrings. After couple coordination sets I do my first leg curl set to failure. Then without break I continue doing reverse hack squat. In both sets 10-15 reps. After two super sets I’m ready to go home to grow – or as Finns says “kotia kasvamaan!”.

Normally this workout takes about 40 minutes. I train legs once in ten days (other muscles once in six days). This because I’ve noticed that after very intensive workout it takes more than six days to recover. It is important to have full recovery before having next badass workout. Yet there’s only limited amount fibers in my thighs and I can not afford to break a single one anymore!

Train hard and never give up!

What comes to bodybuilding, so far things are going to right direction. During last 10 days I’ve developed my legs more than I did in last 12 months in Finland (as most of the Finnish readers knows, I got injured about year ago and two heads of my thigh muscle was torned off from knee). Reason for rapid rehabilitation, especially of my right leg, is excellent range of equipment at Ghassan’s Gym and even more great support from my new friends in there. Specially from Mohamed Esmail who’s working at GG as a personal trainer and does it with big heart. During last 12 months my legs has practically disappeared completely, so I’ll save the rest of the leg story to a later date with pics.

Before coming to Bahrain I did not have a clue what supplements are available and what’s the price level. Well, now I know.  The good thing is, I can find everything I need from here. And the bad thing is, I have to pay for it a LOT! For example ZMA cost here BD 16, which is about 32€! From Fitnesstukku I got it for free and even if I had to pay for it, price would be only 19.90€. So when I come to Finland I don’t wanna hear any whining about expensive supplements. For my relief normal food is really cheap. For example huge teriyaki portion including beef, chicken, vegetables, rice and big diet pepsi cost only BD 2.5 (5€). This means that I’m gonna get most of my proteins from plain food.

There was another thing I also checked before moving here: Who’s the biggest badass bodybuilder in town! Turned out he is IFBB Pro Sami Al Haddad, the first Amateur Mr. Olympia winner(2011) and two-time IFBB world champion (2009 and 2010). Normally titles like these can be read from the owners face and attidude, but Sami is the opposite. His humility and kindness is something we should all take inspiration of. I allready feel myself privileged to know him. I met Sami when I went to GG for the first time. I was introduced to him as his guest. After that we have met for couple of times and Sami has helped us a lot,  just like all the other guys at GG. I remember when we were at GG for the first time and Jonna and I waited for taxi to go back home, Ali (worker of GG) came outside to secure us and to make sure we get a taxi. For Bahrain people taking into account other people is basic feature of nature. People respect each other as an equal human being and everyone is real helpful. If I’m lost ( happens often), it does not take a minute when someone comes to ask do I need help. They even offers you a ride home.

In addition to Sami and Esmail, I am already familiar with many other big guys from GG and really looking for to have workouts with them. In this framework; healthy food, good rest, excellent equipment and buddys I workout with, I can only make progress. For a long time I’m confident about the future of my bodybuilding career. Who said change is not good?

  Takaisin tullessa olikin sitten pää niin täydellisesti nollattu että ensimmäiseksi piti soitella ja kysellä että koska sitä pitikään lähteä töihin ja tarkistaa ja varmistaa kaikki muutkin menot ja suunnitelmat. Loma teki siis tehtävänsä, eikä kyllä kiinnostanut pätkääkään tulla takaisin Suomeen!

Usein lomamatkaa suunnitellaan ja pakkaamista stressataan vähintään viikko etukäteen. Itse valmistauduin seuraavanlaisella muistilistalla:

ota mukaan

-passi

-rahaa

-protskua (wellneteukselta)

-uikkarit

-hammasharja

Onneksi oli vaimo skarppina ja valvoi pakkaamista ja laukkuun tuli myös muuta tarpeellista. Kesävaatteita ajattelin ostaa paikanpäältä, mutta Thaimaassa onkin hieman muuttunut tuo hintapolitiikka venäläisten turistien myötä joten “halvat” wifebeater-paidat jäi kojuihin rikkaamille turisteille. Muutaman kerran kyllä yritin tehdä kauppoja jostain rätistä mutta kun ensin tingataan vaatteen kokoa, “This is good size for you, you wash this and it will fit for you..”, ja sitten pitäisi alkaa neuvottelemaan jostain ihan päättömän korkeasta hinnasta niin jäi kaupat tekemättä!

Lähtöpäivä kun koitti niin pitkään jatkunut raskas työputki, stressi ja kovat treenit kostautuivat ja tulin sitten sairaaksi. Pitkään olinkin saanut olla terve ja nyt tuttu vaiva alkoi heräämään. Ensin alkaa kuume ja voimattumuus, paine nenäonteloissa kasvaa (mikä tekee lentokoneessa nousu ja laskuvaiheessa todella höpöä!) ja pikkuhiljaa alkaa muodostua keuhkoputken tulehdus ja pahimmillaan se saatanallinen keuhkokuume… Perille Thaimaahan kun päästiin niin olo olikin kuin zombiella ja huumori todella tiukassa. Oli myös hieman vaikeuksia orientoitua vaimon kanssa samaan ‘oikuntäälläonihanaa’-fiilikseen. Sori hani vielä kerran! Onneksi ihan hotellimme vieressä oli lääkäri ja apteekista heti hakemaan flunssalääkettä ja antibioottia. En tiedä mitä antibiootteja siellä on mutta 3 päivän kuuri ja olo oli kuin ei olisi koskaan ollutkaan kipeä!!! Herää kysymys että mitä paskaa ne lekurit täällä Suomessa ihmisille syöttää kun parin viikon lääkekuurin jälkeen määrätään seuraavaa kuuria ja jos ei sekaan auta niin sitten kokeillaan kolmatta merkkiä!?!?! Vatsatauditkaan eivät päässeet lomaa pilaamaan vaan pari nappia naamariin ja hyvästi varpusparvet aamupaskalla.

Lomailu ei tarkoita minulle sitä että laiskoteltaisiin täysin ja laiminlyötäisiin treenaaminen, ehei! Nautin lomalla juuri siitä että pääsen myös treenaamaan. Majapaikkamme oli Phuket ja Karon beach. Tylsä paikka mutta ranta oli hyvä. Oli siellä kuntosalikin mutta jo etukäteen tekemäni tiedustelut ja paikanpäällä tekemäni nopean visiittin perusteella totesin salin toimimattomaksi spedeilysaliksi. Sitä vastoin jo aikaisemmalla reissulla tutuksi tullut läheisen Patong beachin sali suorastaan huusi minun nimeäni. Matkaa salille taisi olla 8km ja se matka meni näppärästi taksilla tai tuktukilla. Matka kustansi 300bahtia eli 7,50€ per suunta. Yksikään kuski ei tosin tiennyt/tajunnut/suostunut ihan perille asti viemään vaan loput 500metriä piti kävellä. Ensimmäinen salireissu oli kyseisestä syystä vähän pitempi kun pari tuntia etsin salia ulkomuistista, vähäisiin muistin rippeisiin tukeutuen.

Paikka on siis Phuket gym Patong. Todella asiallinen sali ja kestää kovankin vertailun. Heti kun flunssa oli helpottanut niin suuntasin salille. Selkätreeni vuorossa. Vaikka salilla on tehokas ilmastointi, niin päivisin se ei ole käytössä. Päivisin toimii ns. läpiveto järjestelmä ja ilmastointi isketään päälle klo17.00 – 22.00 väliseksi ajaksi. Itse pidin jo aikaisemmalla reissulla juuri tuosta päivä aikaan treenaamisesti ja vaikka salilla on ajoittain hyvinkin kuuma, niin se ei paljon häirinnyt. Päinvastoin! Kunhan vain huolehti nestetasapainosta niin ei ollut mitään hätää. Ja vaikka lämmintä olikin niin alkulämmittelyt venyttelyineen tehtiin niinkuin ennenkin. Siinä kun olin saanut jo lämmiteltyä ja päässyt T-tankosoudulla kiusaamaan jo selkää niin takaa kuului reipas tervehdys: “MORJES UOLEVI!”  …öö…häh…mitäkukamissä?!? Käännyin ympäri ja totesin että sehän itse Jari “Jölli” Tarkianen. “EI VOINUT EREHTYÄ KUKA ON TREENAAMASSA!” Hmmm, taisi minun pitkähihainen treenipaita antaa minut ilmi..? Ennenkuin ehdin tuudittautua ajtukseen että Kaurajätti olisi maailman kuulua eliitti bodaria niin samaan hengenvetoon Jölli kertoo kuinka muutama kuukausi aikaisemmin salilla kävi treenaamassa 26vuotias australialainen ammattilaisbodari jonka vierellä Godzilla Kokkonenkin näyttää esikoululaiselta. Äkkiä sitä tulikin hyvin hoikka ja vähälihainen olo…

Jari on kymmenisen vuotta asunut Thaimaassa ja jolla on pitkä kilpailutausta kehonrakennuksessa. Jari tekee myös valmennushommia www.phuketbody.com ja ehdottomasti kannattaa hakea vähän treeni vinkkejä jos on lomailemassa Phuketin suunnalla! Todella mukava, iso äijä jolla todella paljon tietoa!

Thaimaalainen ruoka… Lyhyesti sanottuna hyvää! Ainoa ongelma vaan on se että taso vaihtelee todella paljon ruokapaikoissa, niin hinnan kuin annoksien koon ja laadun suhteen. Thaimaassa ruuan pitäisi olla halpaa… Paskat! Tai siis saattaahan se ollakin mutta sitten on ne annokset ihan naurettavan pieniä! Ensimmäinen viikko meni siinä kun yritti löytää parhaimmat ruokapaikat, eli sellaisen paikan jossa ruoka on hyvää  ja halpaa ja siitä lähtee nälkä. Monesti piti tilata 2-3 annosta kerralla että lähti nälkä, ja sitten hinnaksi tulikin jo 10euroa per ateria. Eli siinä vaiheessa se syöminen ei ollutkaan enää niin halpaa. Yritin Karon beachilla löytää paikallisten suosimia paikkoja, niissä kokemusten mukaan on halpaa ja hyvää ruokaa ja lähtee isompikin nälkä. Tällä kertaa ei mitään huippu hyviä ruokapaikkoja löytynyt joten vähän pääsi kukkaron lisäksi mieskin laihtumaan. Muutamat ravintolat olivat niin surkeita että jätimme suosiolla ruokailun kesken ja poistuimme nälkäisinä… Katukeittiöt olivat positiivinen yllätys, edullista ja hyvää ruokaa. Kunhan pitäytyi thaikku ruuissa ja lihavartaissa.  Kebabbia tuli kerran kokeiltua mutta se jäi viimeiseksi kerraksi! En suosittele.

Thaimaa on tunnettu hieman pienempi kokoisista ihmisistä, ja meikäläinen oli siinä porukassa kuin iso huutomerkki. Monet hieman enempi treenanneet taikka iso kokoiset “valittavat” saamastaan ylimääräisestä huomiosta, joka kuitenkin koetaan varsinkin aluksi imartelevana mutta vähitellen aletaan jo puhua hieman halveksivaan sävyyn kuinka thaimaalaiset huutelevat ramboa ja nice bodya. Täytyy sanoa että paikalliset osoittivat huomiotaan varsin kohteliaasti ja hillitysti enkä voi sanoa että asia häiritsi minua taikka ylitti edes omaa uutiskynnystäni. Ne nyt vaan on sellaisia että arvostavat maskuliinista miesvartaloa. Monessa muussa maassa asia on täysin toisinpäin. Ärsytyskynnyksen sitten taas ylittivät intialaiset, eli pukukauppiaat. “Great body. You need suit!” Ja kaukaa jo juostiin kättelemään väkisin. Hotellin lähellä olevat pukukauppiaat joita joutui päivittäin näkemään, ja aina kohteliaasti kieltäytymään puvusta, jaksoivat melkein viikon olla ystävällisiä. Sitten alkoi ilkkuminen ja vittuilu, huudeltiin kauempaa että eikä kelpaa thaimaalainen puku!! Saatana että oli hermo kireällä!!!! Mutta thaimaapa on sellainen maa, että meneppä hieman ojentamaan tuollaista pikkunilviäistä niin äkkiä istut linnassa, ja oikeuden käyntiä odottelet vaikka 2 kuukautta, tai vuotta, tai mikä se nyt vaan joltain tuntuu sopivalta. Tai sitten nämä torakat ryhmittyvät putkien ja ketjujen kanssa ja hyökkäävät porukalla kimppuusi pimeän aikaan. Paska maa jossa turistilla ei ole juuri mitään oikeuksia.

Asia, joka hieman yllätti oli se että tällä reissulla myös turistit olivat selvästi olivat ihmeissään meikäläisestä ja tuijottivat ihan avoimesti, ja pitkääään… Eräs tukevampi madame joka kulki ohitseni rannalla, ilmeisesti oksensi suuhunsa nähdessään minut?! Sen näköisiä naaman väänteitä rouvalle muodostui ja oli useampaan otteeseen myös pakko kääntyä uudestaan katsomaan ja osoittelemaan ystävilleen… Onneksi ei itse kaikkea huomaa jos joku vaikka selän takana on ihmeissään ja osoittelee minua kavereilleen ja kommentoi mitä milloinkin. Mutta vaimo pääsi tällaisia asioita seuraamaan ihan aitiopaikalta, ja olikin välillä aivan hiilenä ja manasi että olo on kuin olisi sirkuseläimen kanssa liikenteessä. Välillä taas ihan tahallaan jättäytyi hieman taakse kun kuljimme jossain ihmisvilinässä ja minä tepastelen autuaan tietämättömänä siitä mitä ympärillä tapahtuu. Ja sitten nauraa räkättää jälkeenpäin! Loppulomasta se temppu ei enää mennyt läpi…  

Suomalaisista turisteista. Thaimaassa ilmeisesti pidetään suomalaisista. Suomalaiset ovatkin varsin kohteliaita varsinkin kun vertaa saksalaisiin, venäläisiin tai britteihin. Itse pyrin välttämään suomalaisten seuraa mutta eipä niihin kyllä hirveästi tarvinnut törmäillä. Hotellin altaalla jonkun verran suomalaisia oli mutta kaikki pysyttelivät omissa oloissaan. Lentokoneessakin ihan fiksusti käyttäytyivät vaikka minä siellä puoliksi käytävän puolella olinkin. PAITSI….. Takaisin Suomeen kun lennettiin niin kaikki kohteliaat tavat unohdettiin! Okei, minun hartiat oli selkeästi käytäväpaikalla käytävän puolella mutta miksi pitää käyttäytyä kuin olisin ilmaa?? Jatkuvasti joku törmäili olkapäähäni ja vain YKSI herrasmies pyysi anteeksi. Yritin kyllä väistellä ja olla mahdollisimman kapeana ja huomaamattomana, en siis levitellyt latseja tai muuta peruspunttipentti-toimintaa! Siinä vaiheessa kun yritti nukkua niin silloin ei tietenkään paljon pystynyt väistelemään ja uni olikin hyvin katkonaista kun herrat, hidalgot ja matamit tekevät yllättäviä lantiotaklauksia. Tätä on varmasti suurimman osan vaikea käsittää mitä minä tällaisesta pienestä asiasta vaahtoan. Kerrotaan nyt että kun esimerkiksi se leveä lantioinen lentoemo rientää ohitseni kiireellä, niin lantiokontakti heittelee kyllä tämänkin kokoista bodaria. Ja kun samaa tapahtuu säännöllisen epäsäännöllisesti 11 tunnin ajan, niin asiasta saattaa kehkeytyä hyvinkin ärsyttävä. Jännä juttu että kun itse kulki käytävillä niin en törmännyt tai osunut keneenkään! Ja jos olisin osunutkin, olisin pyytänyt anteeksi…. Sitä sanotaan toisten huomioon ottamiseksi….

Sitten…. Päästään vihdoin aiheeseen joka on monta päivää nostattanut verenpainettani…. Yritän esittää asian mahdollisimman hillitysti, mutta hieman se tuottaa vaikeusia….

Tulli. (syvä hengitys sisään)

 Ei näköjään riitä että lomalla sai ylimääräistä huomiota paikallisilta ja turisteilta, vaan sama kaava toistui myös tullissa. Thaimaassa, okei, siellä kaikki toimi hyvin eikä ongelmia. Ainoastaan eräs naistullivirkailija oli kiinnostunut enemmän silmäpelistä kanssani tutkiessaan metallinpaljastimella haarojani, kuin syystä miksi metallinpaljastinportti kohdallani hälytti. Ehkäpä neiti tunnisti tyyllikkät gazozin farkut ja totesi että gazozia käyttävät miehet ovat pelkkää rautaa!?

Tähän asti riitti huumori. Vaan sitten kun saavuttiin Suomeen. Ensin passin tarkastukseen. Siinä tuli jotenkin outo fiilis kun virkailija moro-tervehti minua yrmeästi. Yleensä ovat hiljaa tai virallisesti tokaisevat jotain. Nooh, ajattelin että tyyppi on väsynyt tai muuten vaan huono päivä ja sivuutin koko ajatuksen ja lähdin vaappumaan kohti matkalaukkuliukuhihnaa. Vaimo pohti ääneen että miksiköhän siinä matkalla oli yksi tullivirkailija tarkkaillut niin tarkkaan matkustajia. Taisin tokaista että taitaa kuulua toimenkuvaan. Saavuttiin sitten matkalaukkujen kuljetin hihnalle jossa perusasetelma, kaikki haluaa saada laukkunsa ensimmäisenä ja kaikki tunkevat ihan ihan hihnan viereen. Itse yritän aina bongata mahdollisimman rauhallisen spotin josta näen hyvin ja tarvittaessä pääsen näppärästi poimimaan laukut hihnalta. Siinä odoteltiin, ja odoteltiin… Mietin mielessäni miten saisin kaikki tavaramme mahdollisimman sujuvasti pois ja sanoin vaimolle että menee vähän lähemmäs liukuhihnaa tähystelemään koska tavaramme tulevat että tiedän varautua pujottelemaan ihmisjoukon läpi. Meillä oli mukana kaksi matkalaukkua ja lisäksi suomaisen sukellusfirman paketteja. Viikonloppuna oli tulossa matkailumessut ja tuttavamme joka oli Thaimaassa kyseisessä firmassa töissä, ehdotti että roudaisimme firman esitteet mukanamme koska esitteet olivat valmistuneet painosta niin myöhään että ketään firman henkilökunnasta ei olisi päässyt niitä Suomeen tuomaan.  Hyvityksenä saimme ilmaisen sukellusreissun joka minulta kuitenkin jäi väliin, koska astmaatikkoja ei päästetä sukeltamaan. Pakettaja oli 5kpl á 28kiloa kappale. Olin aivan varma että saamme bongata tavaroita pitkään ja poistumme varmaan viimeisinä kentältä. Sitten seuraa kuulutus: “Valitettavasti Phuketin lennon matkalaukkujen tulo viivästyy, matkalaukkujensiirtolaitteiston vian vuoksi.” Jaa, no eipä siinä sitten muuta kuin odotellaan. Aikaa kului yhteensä arviolta 40-45 minuuttia kunnes laukkuja alkoi tulla. Ja jostain kumman syystä, varmaankin aivan sattumalta, kaikki meidän tavarat tulivat ENSIMMÄISINÄ ja PERÄKANAA..?!?! Vaimo siinä alkoi jo malttamattomana lapata tavaroita hihnalta kun itse yritin hivuttautua lähemmäs ja lastaamaan tavaroita lentokentän matkalaukkukärryyn. Huomasimme että minun laukussani oli ‘security checked’-tarra mutta en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Tainnut osua joku arpa minun laukkuni kohdalle? Tässä vaiheessa eräs suomalainen herrasmies päätti että hänpä loikkaa meidän tavaroiden yli nappaamaan oman matkalaukkunsa…. Vaan eipä mennyt ihan niinkuin elokuvissa!! Ei ollut äijällä riittävästi poweria habassa ja laukku ei liikahtanut milliäkään! Irti ei tietenkään suomalainen mies tässä vaiheessa päästä ja hihnan edelleen liikkuessa ripeään tahtiiin, jäi ukkeli räpiköimään laukkuunsa kuin vieheen päässä oleva hauki jota kalastaja kiskoo veneeseen. Lopulta ukon ote irtoaa ja setä jää tanssimaan ripaskaa meidän ja sukellusfirman kamojen päälle ja piti kevyesti tuupata ettei kaatunut syliini. Siinä ei voinut kuin monttu auki katsella että mitä helvettiä tässä oikein tapahtuu!!! Vaimo kohteliaana “pahoitteli” että laukkumme olivat herrasmiehen tiellä vaan eipä se saatanan puupää tajunnut mitään piilovittuilusta! Nyt kamat nopesti kärryyn ja äkkiä pois ennenkuin pitkän ja puuduttavan lennon jälkeen palaa lopullisesti hihat!

Onneksi kuskimme oli valmiina kentällä odottamassa ja toi talvitakit mukanaan niin päästiin samantien jatkamaan matkaa kohti Turkua. Kotona oltiin puolelta öin ja siitä suoraapäätä sänkyyn nukkumaan. Olihan kello Thaimaan aikaa jo aamu viisi niin kyllä se uni jo maistuikin!

Seuraavana päivänä vaimo huomasi että, “Hei! Minunkin laukussa on tullin tarra.” Laukku auki ja kauhea kapeli… Laukun sisältö oli myllätty täysin ylösalaisin, kaikki meikkipussit, aurinkorasvat ja mitä härpäkkeitä naisilla nyt on. Naislukijat varmasti tietävät kuinka tarkkoja naiset ovat juuri tällaisista tavaroista ja niiden järjestyksestä ja siisteydestä…. Esimerkiksi aurinkorasvat oli pakattu tiiviisti erilliseen muovipussiin jotta vahingon sattuessa kaikki vaatteet eivät olisi siinä 10 kertoimen nivean aurinkovoiteessa. Jokaista tavaraa oli selvästi ihmetelty yksitellen ja pyöritelty käsissä. Laukusta löytyi myös erikoista valkoista pulverin tapaista jauhetta sieltä täältä, ja se ei kuulemma todellakaan ollut vaimon meikkejä.

Herää useampi kysymys:

-Mikä siinä on että joka kerta kun tulen lomalta niin tulli on kiinnostunut minun matkatavaroista?

-Jos kyseessä on turvallisuustarkastus niin mitäköhän läpivalaisulaitteesta on nähty että pitää vielä erikseen tarkistaa manuaalisesti laukun sisältö? Jos laitteessa on näkynyt nesteitä, kuten aurinkorasvat, mitä väliä sillä enää on onko ne herkästi syttyvää koska lentomatka on jo takanapäin..?

-Vai oliko läpivalaisulaite rikki?

-Miksi laukku piti tarkastaa takatiloissa eikä tullin ‘tullattavaa’-linjalla niinkuin aina ennen?

-Millä oikeudella laukut oikein pengottiin varsinkin kun ei ole minkäänlaista rikosrekisteriä, tai ollut edes syytettynä mistään eikä aikaisemmissakaan tarkastuksissa ole ollut mitään moitittavaa?

-Tehtiinkö sama tarkastus kaikille matkustajille ja jos ei niin miksei?

-Onko Suomen tulli jo niin edistyksellinen että se on ottanut Ruotsin mallin käyttöön? Eli kaikkia isoja ja lihaksikkaita ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti rikollisina..?

Pari vuotta sitten tämä aihe vielä  hymyilytti ja sitä naureskeli että taitavat tullissa pitää minua jonain kovanluokan bodarina kun noin kovasti ovat kiinnostuneita minun menemisistä. Vaan nyt ei jaksa enää koko pelleilyä…

Aamupalalla

Moi,

Kuten otsikkokin jo kertoo niin nyt on painettu tukka putkella ja hirveällä vauhdilla kohti uusia pettymyksiä. Viimeiset pari-kolme viikkoa olen ollut joka päivä meidän raksalla omien töiden jälkeen ja viikonloppuisin raksalla on vierähtänyt sitten koko päivä. Positiivista tässä on toki se, että hieman suvantovaiheessa ollut projekti on saanut taas tuulta purjeisiin ja etenee mukavaa kyytiä. Tällä hetkellä väliseinät alkavat olla pystyssä ja tänä viikonloppuna pitäisi vetää loput sähköt mökkiin niin saadaan sitten kattoa umpeen Muutto siintääkin jo edessä ja kohta voi laskea viikkoja kuukausien tai vuosien sijaan…

Siitä Viton myynnistä lupasin kertoa ja multa on jo vähän kyseltykin mitä siinä oikein kävi, joten tässä tulee koko fiasko:

Olin kotona viettämässä hyvin ansaittua vapaapäivää juuri ennen joulua ja päätin aamukahveja juodessani myydä tuon uljaan kulkineen pois. Osasyy saattoi olla viikon päästä loppuva leima..Heidille sanoin, että annan sen vaikka ilmaiseksi kunhan se romu häviää saastuttamasta meidän talon pihaa…

Kahvia juodessani naputtelin Nettiautoon todenmukaisen runoelman kulkineesta ja laitoin hintaa 700 €, joka oli varmaan puolet vähemmän kuin seuraavalla vastaavalla paskalla! Ennen kuin kahvimuki oli tyhjä, alkoi seuraavien viestien sarja (viestit ovat sisällöltään täysin samat kuin saamani ja takaisin lähettämäni):

Ostaja:” Onko vito vielä kaupaan?t”

Minä: “On”

Ostaja:” Onko automatti tai manuali.t”

Minä:” Automaatti”

Ostaja:” No ei oikein sopii mutta 400e käten hakemaan nyt pois heti? Jos oli manuali tarjoan enema.t”

Minä: “500e saat koko roskan jos tuut tänään hakemaan”

Ostaja: “400e voi tulen nyt anna va osoite.t”

Minä: “En anna sitä alle 500. Ajan  mielummin romuttamolle sen suoraan.”

Ostaja: “Anna osoite tulen nyt heti kaco.t”

Tässä vaiheessa kypsyin viestirumbaan ja soitin herralle. Herra puhui yllättävän hyvin suomea, mikä viestien jälkeen hieman yllätti minut. Puhelimessa sovittiin, että ajellaan meidän raksalle ja katsotaan autoa. Kun saavuin paikalle muistin, että olin lupaillut autossa olevan talvirenkaat ja olihan siinä, ne vaan oli jäätynyt maahan kiinni takapihalle.. Ostajaa ei näkynyt niin ajattelin vaihtaa renkaat autoon alle ja aloin touhuamaan hirveällä vauhdilla. Maa oli roudassa auton alla, joten nostin sen muitta mutkitta hallitunkilla ilmaan. Sitten tapahtui pieni virhe, jolle meinasi tulla kova hinta. Laitoin auton käyntiin ja sulamaan. Samalla kun tempaisin eturenkaan autosta irti, maa suli uhkaavasti lämpiävän auton alla ja sen että selkäni käänsin, kuului pahaenteinen rusahdus. Katsominen pakua kohti todisti sen minkä jo tiesinkin: tunkki oli nurin pohjan alla ja etujarrulevy maan sisässä! Sillä sekunnilla tuli sellainen puheripuli/huuto, ettei ole siinä naapurustossa varmaan ennen kuultu (sanoihan hierojakin aikanaan jalkahieronnan jälkeen, että oppi enemmän kirosanoja tunnissa kuin koko elämässään sitä ennen). Tottakai ostaja ajoi samaan aikaan pihaan.

Minä: “Joo’o, nyt kävi hiukan nolo homma kuten huomaat.”

Ostaja: “Miksi vaihdat renkaita? Minulla on iso halli missä voin tehdä tuon.”

Minä: “Sillälailla..”

Ostaja olikin hiukan reippaampi mies. Herra otti lapion talon kulmalta ja alkoi lapioimaan tunkille uutta paikkaa auton alle. Silla aikaa itse aloin irroittamaan tunkkia auton alta. Se irtosikin yllättävän hyvin romun alta kun minua “hiukan” hermostutti. Otin tunkin perästä kiinni ja repäisin selkäparkani ja välilevyjen särkymisenkin uhalla, ihme ettei tullut koko helma mukana! No, ei kun tunkki uudestaan auton alle ja nostamaan. Auto nousi ilmaan ja romahti alas, tunkki oli mennyt pohjan läpi! Tässä vaiheessa sanoin ostajaehdokkaalle, että jos vielä haluat auton niin saat sen sillä 400 €:lla

Rengas saatiin alle ja mies meni laittamaan autoa käyntiin. Minä ehdin jo kehua ettei ole polttanut mitään varoitusvaloja paneelissa ja kone rokkaa täysin. Auto heräsi henkiin ja mittaristossa ei ollut valoa, joka ei olisi palanut!! Aloin olla jo sitä mieltä, että saat sen vaikka ilmaisiksi kunhan viet vaan pois! No mies sanoi, että onhan siinä aika paljon hommaa, mutta voi hän sen ottaa. Sain 300 € rahaa ja uuden älypuhelimen. Kumpikin olivat onnellisia, ainakin vähän aikaa. Kaupat oli tehty ja mies meni katsomaan peräkonttiin laittakseen sinne auton mukana saamansa talvirenkaat.  Hänen yllätyksensä oli suuri kun kontti olikin kattoa myöten täynnä sekajätettä… Eihän sinne sekaan mahtuneet edes talvirenkaat!

Ostaja: “Mitä minä näille teen?”

Minä: “Vie vaikka kaatopaikalle ku sait Vitonkin niin halvalla. HAHAHAHAH”

Ostaja: “(Epäuskoiseen äänen sävyyn) No voi saatana…”

Niin oli kaupat tehty ja Vito saanut uuden mahdollisuuden…

Sen verran on vielä pakko sanoa, että viikon päästä Vito oli Nettiautossa taas myynnissä. Ruosteet ylimaalattuna, ohjaustehostin kunnossa ja muutenkin fiksattuna, leimaa ei vaan ollut. Ilmoituksessa sanottiin, että leimaaminen on 98 % varma juttu kun pohja on täysin ruosteeton ja tekniikka moitteeton! Hintaa tuolla rakkaalla kulkineella oli 1200 €. Saman ilmoituksenjättäjän toimesta olin saanut kuulla viikko sitten miten ihmisiin ei voi nykyään luottaa ja että ne koittaa kusettaa joka käänteessä! No shit Sherlock..

Salilla olen käynyt muutaman kerran ja alla yksi treenin lomassa otettu kuva. Lihaa on sen verran,että eräs lapsi totesi kaverilleen kun vedettiin työkavereiden kanssa koulun pihalla kaapelia: “Toi ensimmäinen on noista vahvin”. Ehkei vertailukohtana ollut Suomen voimailupiirien kovin kärki, mut se riitti mulle…

Lähetää nyt vaikka liikkeelle käynnistä Tampereella. Käytiin moikkaamaassa Niinan kanssa Lindaa sen uudessa liikkeessä (http://www.urbanlux.fi/) . On muuten todella magee mesta ja vaatteita mun makuun löyty kyllä. Linda pakkassikin kassin kledjuja, mä seison sovituskopissa, ja mulle heiteltiin kuteita. verhot auki, toihan näyttää hyvältä, ja kassiin Kiitos Lindalle taas kerran isosti! Kaikki ketkä tuola päin liikkuu, niin kandee kyl käydä yitsii toi shoppi. Jos ei pääse paikan päälle, ni sit ei muuta ku verkkokaupan kautta kahtelemaan. Urban pyrkii tajoamaan sellaisia kuteita, mitä ei joka vitun paska marketti myy. Eli pikkusen erikoisempaa settiä on tarjolla. Osa valikoimassa olevista tuotteista tulee juuri tämän “massa”ilmiön takia poistumaan myynnistä, tarkoitus on kuitenkin tarjota spessua. Mun mielestä on hyvä erikoistua ja poiketa massasta. Kledjut ei vältämättä ole halvimmasta päästä, mut eipä tule joka kulmassa vastaan!

Koirat on meille todella tärkeitä. Niiden kanssa ei aika todellakaan käy pitkäksi! Ne on aina valmiita lähtemään ulos tai muuten vain peuhaamaan. Liikuntaahan nää dogit tarvitsee älyttömästi, muuten se näkyy sisällä, ylivilkkautena Tarkottaa sitä et jotain ne hölmöilee, jos ei revi mun sukkia, ni sit kiusaa tota meidän uutta tulokasta. Niin tosiaan ettei vaan tuu tylsää, ni mentiin ja otettiin Jolukuun alussa narttupentu, Ada. Ada on siis pitbullterrier. Siinä onkin sit tiukka mimmi! Ei ole missään vaiheessa kummarrellut poitsuja vaan sisukkaasti pitänyt puolensa. Saa kundit olla varuillaan kun Ada kasvaa ja rupee pitämään kaulinta kädessä Siitä taitaa kasvaa sellanen Justiina, joka kertoo millon tehdään mitäkin.

Noniiiiiiin! Sit huh huh, ei helvetti mä menin ja muutin Vantaalle! Henkeen ja vereen ollu aina Itä-Helsingin pojuja. Joulukuun alusta päästiin muutamaan todella rauhalliselle seudulle rivaripätkään. Elukoiden kannalta todella ihanteellinen mesta! Oven ku avaa ni metsä alkaa heti. Siellä koirat on meillä vapaana temmeltäny ja touhunu. Se tässä on erona  edelliseen asuinpaikkaan, ettei joka kerta tarvitse lähteä autolla etsimään metikköä missä koirat saa olla vapaana.

Mut tää on Vantaa…. Mä oon kasvanu Itä-Helsingissä, ja vannonnu aina sitä nimeä ylpeenä. En ylpeile sillä mitä kaikkea paskaa Idässä tapahtuu, mut sanon et jos joku paikka kouluttaa, ni kyl se on Itä! Oon nähny ja kokenu juttuja mitä moni vain kuulee,tai hyvällä tsägällä lukee lehdistä. Moni ei tule ikinä näkemään sitä mustaa puolta mitä mä olen nähnyt, ja osittain myös elänyt. Jooo, en oo paskasta perheestä, mut ei se tarkota sitä et sä et sähläis nuoruudessa ihan vitusti. Täytyy sanoo, et aika järkkyjä juttuja/tarinoita on tullut seurattua ihan vierestä. Huumeita, viinaa, väkivaltaa, ja vitun turhia kuolemia. Överit, tai sit vaan ei ole pää kestänyt tätä mailmaa, ja on päättänyt lopettaa elämän, oman kädenkautta. Kaikki nää ihan liika aikasin monen kohalla, elämää ois ollut jäljellä vielä vaikka kuinka paljon……. Mut toiset ei vaan päässy irti ongelmista tai kierteistä, ja osa tuolla sinnittelee edelleen. Näin tossa muutama viikko sitten yhtä nuoruusaikaista ystävääni, ja en vittu ollu tunnistaa äijää! Vittu me ollaan 31v ja se oikeeesti näytti siltä kun ois just noussu haudasta. Ei helvetti uskomatonta, mut niin totta ja niin Itä-Helsinkiä. Kyllä Idässä moni penska on joutunu itsenäistymään todella nuorena, ja sitä tapahtuu edelleen. Eipä se talskin meno ole mihinkään muuttunu. Siel kama vaihtaa omistajaa keskellä päivää satojen silmien alla, ja kukaan ei siihen puutu! Ulkopuolisten on siihen turha puuttua. Meinaan jos siel jossain kellaris tällasen tapahtuman näät, ja meet väliin, ni salettiin saat pataan ja pahasti! Itselläni oli yhessä vaiheessa nuoruutta valinnan paikka…. kumman polun otan? No päätin et haluun oikeesti saavuttaa tässä elämässä jotain, mistä on sitten lapsille, ja lapsenlapsille kerottavaa. Täs sitä nyt mennään, mut muistot elää aina!

Nuorisossa on meidän tulevaisuus, ja tähän Idän menoon pitäs puutua aika rankalla kädellä. Mut se vaatii rahaa rahaa rahaa….. Kaupunkiinhan rakennellaan kaiken näkösiä helvetin tärkeitä rakennuksia, ja kansanedustajilla on vitun hienoja etuja esim taxi. Nekin gäbimassit ku laittettas nuorisotyöhön, niin saataisiin es jotain tehtyä enmmän. Oma panokseni salinpyörittäjänä on se, et pyrin kannustamaan junnuja salille. En tiukkaile maksujen kanssa, pääasia et käyvät sielä treenaamassa. Jeesaan halukkaita nuoria treeniohjelmissa, sekä opastan ruokapuolella alkuun. Nuorisolle myös hinnoittelen kortit eri tavalla, meinaan tiedän sen fiiliksen ku ei oo massii paljon paskaakaan. Maksaa vaikka kolmessa osassa jos ei muuta, kunhan treenaa.

Pistetään tähän väliin biisiä joka koskettaa, ja muistuttaa mua aina Itä-Helsingistä

Asiasta rasiaan Treenit saanut rullamaan taas ihan kivasti. Pikkujoulu aika sotki aika rankasti mun treenejä, ovihommissa kun se aika tietää järjetöntä kiirettä, sekä pitkiä vuoroja. Ei vain paukut riittäny treenaata, pyörittää salia, ja sit painaa vielä 4 vuoroa ovea!

No nyt joutuu himmailemaan viikonverran, meinaan vihdoinkin ne tikit on otettu silmästä pois. Heti operaation jälkeen mä tienkin rupesin kyselemään.. et tota tota mites noi sali treenit nyt sit jatkossa? Ai mitennkö treenit kyssäsi multa lääkäri? No niin ku mä haluisin vielä kisata, ja se tarkottas sitä, et pitäs treenata aika helvetin kovaa, ja mielummin isoilla romuilla! Vastaus oli, no kyllä se kuule treeniä nyt kestää anna mennä vaan. Ei kuulemma punttitreenissä tule silmään niin kovaa painetta, et kalvo voisi lähteä irti. Tietenkin tilannetta pitää lopun elämäni seurata, jos jotain poikkeavaa tulee niin sit lääkärille. Sis toi oli mulle todella iloinen ja iso uutinen Vittu mä saan jumpata normisti, ihan niin ku ennnen! Varovainen toki silmän kanssa pitää olla jatkuvasti, nyrkkeily kuulemma ei ole mun laji. Ja aina kun päähän kohdistuu kova tärsky, niin pitää käydä zekkaamassa kalvon kondis. Äkilliset kovat tärähdykset päähän on kuulemma pahimpia. Takaraivoon kohdistuva kova tärähdys/isku saattaa lennättää kalvon irti kuin pullonkorkin. Parin kk kuluttua selvii silmän lopullinen näkö, sekä se et haluaako silmän leikannut kirurgi tehdä sille vielä jotain, esimerkiksi näön parantamiseksi.

Mut nyt siis pikkuhijaa alan valmistelemaan itseäni lavoille. Jukkahan tossa laitteli jo muutamia kuvia meikäläisestä, sellasessa kondiksessa nyt mennään. Paino on pyörinyt 93-95kg välillä, ja mun treenit ollut todellakin tyyliin pumppitreenejä. Nyt kun pääsen pikkuhiljaa kunnon rautoihin käsisksi, niin uskon kehittyväni mukavasti. Tosin nyt tulen jaksottamaan voima/pumppitreenejä pikkusen eritavalla kuin aikaisemmin. Lisäravinteina olen siirtynyt täysin Scitecin tuotteisiin. Treenibuusterina Big Bang helvetin hyvä, vitskuna Multi pro, Jumboa aamulla, ja välipaloilla, prodelisänä käyttäny todella laadukasta zerocarb iso-burea, tämä siis puhdas isolaatti.

Näillä siis mennään, ja eiköhän täältäpäin kohta rupee tippumaan kunnon treenikuvia, ja ehkäpä videopätkääkin.

www.urbanlux.fi   www.eastbody.fi   www.scitecnutrition.com

Voimakkaana fiilistreenaajana diggaan hemmetisti näistä motivation-pätkistä. Ne eivät ainoastaan anna potkua treeniin vaan muistuttavat niissä esiintyvien esikuvien, heidän kondisten ja kokemien hetkien kautta siitä, minkä takia tätä hommaa tehdään, siitä mihin tähdätään. En ole koskaan käyttänyt kuulokkeita treenin aikana, mutta jos näitä pätkiä sais ladattua mp3:een niin hankkisin sellaisen samantien.